Väärin

Meillä oli iso riita. Minun aiheuttamani. Olin paha, tein väärin.

Perjantaina.

Baarissa.

Humalassa, vaikka ei sillä saakaan mitään anteeksi.

Rakas lähti sieltä heti, mitään sanomatta ja sen äiti soitti mulle vähän myöhemmin, että poika oli mennyt kotiin. Että ei sillä ole hätää.

Rakas ei tullut yöksi kotiin, mutta seuraavana päivänä kyllä niille synttäreille, joille oltiin luvattu mennä. Siellä täytyi kertoa kaikille, että me ollaan riidoissa, ja että rakas ei puhu mulle mitään. Että mä olen kyllä pahoillani ja toivon että se antaisi anteeksi.

Myöhemmin illalla olin synttärisankarin kanssa sen sängyllä lojumassa, oven takana privaatisti kertomassa mitä oikein oli tapahtunut. Makasin mahallani ja selitin, ja synttärisankari tuijotti kattoa kuunnellen mua kun ovi kävi. Mä tunsin rakkaan askeleet ja kohta sen vartalon painon selkäni päällä kun se tuli mun päälle ja kuiskasi että on ikävä.

Me lähdettiin synttäreiltä yhdessä kotiin. Nyt kaikki on hyvin.

Joskus tekee asioita, joita ei oikein osaa selittää, eikä tarkoita. Ja jostain syystä, jostain ihan omituisesta syystä mä menin ja suutelin häirikköni kanssa.

Vaikka kyllä mä tiesin

hyvin tiesin

että ei niin saa tehdä.