Pikkusiskon raskaus tuli ihan shokkina monille läheisille. Eihän kilteillä tytöillä ole seksiä, ja siskohan on niin kiltti. Näyttää enkeliltä ja soittaa selloa orkesterissa. Ihmiset menevät siihen samaan lankaan kuin ne menivät silloin kun minäkin olin siskon ikäinen ja vähän nuorempi, ne luulevat ettei viattoman näköisten silmien takana asu ajatuksia fyysisestä rakkaudesta.
Ajattelevat, ettei vastuullinen voi ainakaan olla se viattoman näköinen, joku toinen on houkutellut ja käyttänyt hyväkseen. Ne eivät tiedä, että meidän perheessä on ennenkin ollut tapana kasvaa aikuiseksi varhain. Tai ymmärrä, että kiltteys ei tarkoita estoisuutta vaan ihmisrakkautta. Eivät ymmärrä, että meillä oli nuoret vanhemmat, joilla oli nuoret vanhemmat, joiden vanhemmat olivat nuoria, tai että meidät kasvatettiin kuin pienet hippilapset, juoksemaan ilman vaatteita kaiket kesät ja olemaan vapautuneita.
Siskon uuden varakodin vanhemmat eivät ymmärrä, mitä heidän enkelitytölleen on tapahtunut. Heidän mielestään asiaa pitää tutkia. Sisko on alle suojaikärajan ja pitää suunsa tiukasti kiinni. Pitää tutkia, sanovat sijaiskotivanhemmat ja epäilevät hyväksikäyttöä, nuoren tytön harhaanjohtamista, viattomuuden ryöstöä. Epäilevät murrosikää, kapinointihalua, rajojen etsimistä, itsekontrollin kadottamista. Epäilevat, että heille kostetaan nyt jotain mennyttä. Sisko pyörittää silmiään ja katsoo minua kiinteästi ja syvään. Tietää, että minä tiedän ja ymmärrän.
Ei sisko ole avuton eikä tyhmä. Ei elä varavanhempien takia tai holtittomuuttaan. Ei ole kenenkään kohde, objekti tai passiivi.
Sisko on vain ollut rakastunut.
