Mä käyttäydyn monesti kuin toisen ihmisen seurassa, vaikka olisinkin yksin kotona. Saatan pitää ovea auki kuin siitä tulisi joku mun jälkeeni, virnistää iloisesti pelkälle ilmalle edessäni jos mieleen tulee jotain hauskaa, ja erityisesti sohvalla istuessani mulla on tapana pussailla oman käteni kyynärtaivetta, jota lepuutan sohvan selkänojalla. Toisinaan suutelen myös pelkkää ilmaa.
Seksuaalisempaa seuraa kaivatessa oman nyrkin suuteleminen sivultapäin on mukavampaa kuin pelkän kyynärtaipeen. Voin pitää kättä ikään kuin toisen reidellä tai kädessä televisiota yksin katsoessani, ojennettuna hölmösti sivulle muuten rennossa asennossa olevasta vartalosta törröttäen.
En osaa sanoa, onko koskettelutarpeeni patologinen taipumus jonka oon tehnyt luontevaksi hankkimalla koskettelujeni kohdalle oman ihmisen, vai oonko vain niin tottunut toiseen että hänen poissaollessaan koskettelua tulvii vähän yli.
Kun masturbaatiokin kerran on normaalia, miksei sitten myös muunlainen itsehoidettu sosiaalisuus. :)
2 kommenttia
martin
22.9.2009 12:51
Sinäkin!
Aboa
1.10.2009 17:05
'Itsehoidettu sosiaalisuus', kuinka ihana termi. Ja siitäkään ei siis liene kasva karvoja kämmeniin eikä se sokeuta?