Kesäpoika

Mä olen kesäpoika ja kesäpoika olen minä. Ihan täysillä ja kokonaan. Julkisen päiväkirjan pitäminen on vain sitä, että kertoo yksityisiä ajatuksiaan julki, ei mitään muuta. Päiväkirjassani kerron kokemastani asioista niin kuin mä oon ne kokenut. Mun kokemukseni on subjektiivisia.

Se, että jonkun toisen mielestä mä en olisi saanut kokea jotain tilannetta niin, tai että mä oon kokenut hänen tarkoituksensa toisin kuin hän halusi, on eri asia kuin valehtelu tai totuuden muuntaminen.

Mä tahtoisin olla hyvä ihminen. Koska pyrin toimimaan oikeista vaikuttimista ja tekemään oikein, kirjoitan teoistani ja niiden syistä niin kuin ne koen. Itse. Joku toinen voi kokea mun tekoni aivan toisin.

Se, että oikean minun reaktiot eivät vastaa sitä kuvaa, jonka kenties itse olet luonut minusta päiväkirjani perusteella, ei tee minusta valehtelijaa, eikä kesäpojasta fiktiivistä hahmoa. Blogi on mahdollisuus kurkistaa mun tunteisiini ja ajatuksiini tavalla joka ei arkielämässä voi olla mahdollista. Muiden ihmisten luomista kuvista minusta en voi olla vastuussa.

Eräs henkilö pahoitteli käytöstään kesäpoikaa kohtaan minulta. Oon miettinyt asiaa sitä saakka enkä ymmärrä. Hän ei pyytänyt anteeksi minulta. Hän ei kokenut loukanneensa mun tunteita, oikean ihmisen tunteita? Vaan aiheuttaneensa kuprun fiktiivisen hahmon imagoon. Niinkö?

Jos kesäpoika olisi fiktiivinen hahmo, mä olisin varmasti käynyt tappeluni täällä toisella nimellä. Mä en ymmärrä miksi, kun teen kaiken loogisesti omana itsenäni, vaikkakin nettiin nimetyllä nickillä, minua ei silti nähdä kokonaisesti sen kaiken tekijänä ja sanojana, vaan kesäpoika fiktiivisenä täydellisyytenä ja

ja

mihin se loppu minusta katosi toisten silmissä?

En minä ole kieltänyt sen olemassa oloa. Sellainen harha on syntynyt aivan toisaalla. Mä en oo esiintynyt täällä lainkaan täydellisenä hahmona. Oon ryvettynyt turhissa tappeluissa ja omaa epävarmuuttani jankuttanut samaa asiaa tuntitolkulla keskusteluissa jotka eivät johtaneet mihinkään.

Vai onko se vaikeaa kokea todeksi, että joku voi tehdä sen kaiken ilman pahoja tarkoituksia, silti oikeisiin tunteisiinsa nojaten?

Mietin, pitäisikö mun jättää nimimerkki kokonaan pois ja olla vain teemu. Privaattiviesteihin oon aina pyrkinyt laittamaan oman oikean nimeni ja musta on mukavaa jos toinenkin laittaa.

Miten muut kokevat blogihahmonsa? Minäkään en tarkoita että voisin kertoa täällä kaikkea, julkisesti. Monet elämäni tapahtumat eivät ole yksin minun. Mutta mä kiistän käsi sydämellä karsivani asioita pois niiden imagovaikutusten perusteella.