1. Mä sössin oman nöyryyteni aina sillä, että ilahdun kun huomaan onnistuneeni, enkä koskaan opi, että aito nöyryys on sitä, jonka näkee muissa.
2. Valtava tarpeeni saada antaa anteeksi ja ymmärtää muita johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen niin pitkävihainen, etten yksinkertaisesti voi vain unohtaa ja antaa olla, eikä elämä katkerana ole mielekästä.
3. Teen itsestäni jatkuvasti uhrin jäämällä seisomaan tuleen valittaen, miten väärin ampuminen on.
9 kommenttia
boy84
26.5.2009 19:35
Huvittuneena oon seurannu tätä teidän sotaa :) Täytyy sanoa, että tuo sun nöyryys menee yli ja käänty jossain vaiheessa itsesääliks. Oon huomannu itessäni sen roolin että yritän ymmärtää muita ja katsella asioita monelta kantilta. Sit jossain vaiheessa rupeen säälimään itteeni ja mun pohdinta menee niin sekavaks etten enää itekään pysy perässä.
Oikeesti jos oisit nöyrä niin pohtisit asioita itseksesi ja et olis niin silmille hyppivä. Nyt lähinnä jumitut mahdollisimman monen näkökulman ettimiseen, ajaudut siihen että sun teksteistä tulee ristiriitaisia ja saat ihmiset helposti ärsyyntymään... Been there done that :) Oppimista ikä kaikki...
kesäpoika
26.5.2009 20:14
Niinkö?
Silloin jos on paha olla, en pysty hahmottamaan tuollaisia virheitä kuin tässä. Silloin kun tuntuu tasapainoiselta, voi pommittaa itseään rajustikin.. Ehkä pelkkä iloinen hymiö ei näissä olosuhteissa pystynyt välittämään sitä mielialaa joka mulla oli kirjoittaessa. Tai sitten olisi pitänyt pistää se naurava hymiö.
Ymmärrän ilmiön, josta puhut. Se on se sama, josta itse kirjoitin joskus aiemmin syynä, miksen pidä rajusta itseironiasta. Itsen haukkuminen saa muille epämiellyttävän olon, että pitäisi lohduttaa, ja jos ei varsinaisesti tahdo kehua toista, siitä tulee vaivautunut olo. Tuntuu huomionkalastelulta ja tosi tyrkyllä tavalla.
boy84
26.5.2009 20:31
Niin, joku oli tosiaan toisaalle kommentoinut kirjoittamisen vaikeudesta. olisi pitänyt lisätä se sanonta "tekstiesi mukaan ajattelen". En siis sano että olisit. Jokatapauksessa asiat voi tiivistää ja sanoa suoraan omat mielipiteet. Välttyy väärinkäsityksiltä, asiat selviävät ja hermot menevät tiheämmin :)
Tarkoitus ei ollut loukata vaan antaa rakentavaa palautetta. Anteeksi ja en spämmää enempää blogiasi :)
avalon
26.5.2009 21:51
Kesäpoika,
En kerennyt lukea poistamaasi bloggausta, joten en tarkalleen tiedä, mistä siinä on ollut kyse. Blogisi olen muuten lukenut alusta loppuun ja uskon useimmat kommettisikin lukeneeni keskusteluista. Kaiken lukemani perusteella olen muodostanut sinusta kuvan. Ehkä kuva ei vastaa todellisuutta, ehkä vastaa. Sitä tuskin koskaan tulen tietämään. Muodostamani kuvan perusteella voisin kuvata sinua yhdellä sanalla: ihmisyys. Sinussa on kaikki se hyvä ja tavoittelemisen arvoinen joka kuuluu ihmisyyteen ja samalla sinussa on heikkous ja inhimillisyys, joka kuuluu ihmisyyteen. Olet aito ja herkkä ja uskonkin, että se aitous ja herkkyys ja oman rajallisuuden tiedostaminen ovat syitä, miksi joitain ärsytät. Se, että kerrot heikkoudestasi saa jonkun puolustuskannalle. Jonkun, joka ei vielä itse uskalla kohdata omaa heikkouttaan. Jonkun, joka kirjoituksiesi kautta kuitenkin joutuu kohtaamaan myös itsensä.
Ihmisillä on usein tapana yrittää selittää vajavaisuutensa ja virheensä vahvuudeksi ja oikeutetuksi. Sinä et sitä tee ja hämmennät mielipiteilläsi. Pysyt niiden takana, vaikka ne eivät aina ole edes sitä mitä itse haluaisit kuulla. Arvostan rohkeuttasi suunnattomasti.
Olen iloinen, että olet tullut takaisin.
kesäpoika
27.5.2009 03:15
Kiitos, avalon! :)
Kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt kertovat, että loukaantumisentunteiden näyttäminen on merkki heikkoudesta. Joitain ihmisiä se yllyttää hyökkäämään. Ehkä se antaa vaikutelman, että on enää ihan pienen matkan päässä toisen murtamisesta, ja "oikeassa olosta". Ehkä se saa heidät jatkamaan. Tai arvioimaan mut väärin.
Ei mulla ole alistuva luonne. Kun tuntuu pahalta, niin tuntuu, mutta ei minua kiinnosta alistuminen. Yksinkertaisesti jo siksi, että mä en arvosta rauhallisesti käyttäytyvän päälle hyökkäämistä, enkä todellakaan aio palkita sellaisesta ketään, millään tasolla. Olipa se heistä miten ärsyttävää vain.
On hyvä kuulla, että mulla on vielä puolustajia, kiitos niillekin jotka eivät tahtoneet nimeään julki. Ei mulla oikeasti mitään hätää ole. Tällä nettipalstalla on säännöt, vaikka oonkin ollut valtavan pitkämielinen, tiedän hyvin että ne ovat olemassa. Oikeista laeista puhumattakaan. Tämähän on julkinen yhteisö. Vaikka haukkujia saattaa ärsyttää hirveästi, että mä ikävästi sekaannun keskusteluun jossa he hyvässä yhteishengessä haukkuvat minua, sellainen keskustelu ei ole ihan laillista.
En mä aio asialle mitään tehdä. En vaivautunut edes ilmoittamaan ylläpidolle asiattomista kommenteista. Vaikka en tiedä, pitäisikö yleisen nettikurin nimissä reagoida? No, niin tai näin, en ole avuton, enkä oloani sellaiseksi tunne, vaikkei mun satuttamiseni niin vaikeaa olekaan. Huutamisella vain on tehostevaikutus vain tiettyyn pisteeseen asti, sen jälkeen sille tulee kuuroksi. Mun välittämiseni heidän mielipiteistään sai mittansa ja täyttyi.
Kiinnostuneena jään odottamaan, tuleeko primitiivireaktiona tähän kommenttiin jokin henkilökohtaisuus, mesoamisesta syyttäminen vai josko paikalta poistumiseni tällä kertaa vaikuttaisi julkisen, hyvässä yhteishengessä suoritetun haukkumisen loppumiseen tai siirtymiseen privaatiksi. (Arvauksia, anyone? :D)
Reviirirähinät eivät musta oikein kuulu ihmisten normaaliin sosiaalisuuteen. Ikävää jos täytyy sillä tasolla liikkua muistuttaakseen, että mielipide toisesta ihmisestä on vain mielipide ja tulkinta on vain tulkinta, olipa kuinka akateeminen vain.
*Ylimielisyys ei sovi minulle. Ei siitä tule lainkaan niin nokkela olo kuin toivoisi. :-/
martin
27.5.2009 23:05
Nöyryys on hyvä myös näkymättömänä.
kesäpoika
28.5.2009 15:00
Mun lailliset suojani ovat samat riippumatta siitä, kirjoitanko nimimerkin takaa vai omalla nimellä. Olen oikea ihminen riippumatta siitä, millä lempinimellä mua jossain yhteisössä kutsutaan. Kokemukset toisesta ihmisestä taas ovat kokemuksia. Jos omassa päässä on kovin ikäviä ajatuksia toisesta, ei ole oikein tuoda niitä julki, ei varsinkaan julkisesti. Musta on turha odottaa, että omat mielipiteet todetaan "tosiksi". Ei ole esimerkiksi oikein kutsua toista ihmistä rumaksi siksi, että omasta mielestään se on objektiivinen arvio, ja tosi tästä ihmisestä.
Kiusaamista ovat myös pilkaillisuus, alentava suhtautuminen ja eristäminen. Opettajien pitäisi se kyllä tietää.
martin
29.5.2009 01:32
Kirjoitatko kommenttini pohjalta?
kesäpoika
29.5.2009 22:25
En kirjoittanut, martin.