Muistolaatikko

Kuten viimeisestä bloggauksesta käy ilmi, mä rakastan muistoja. Valokuvat on mulle tosi tärkeitä, nimenomaan kosketettavaan muotoon kehitetyt oikeat valokuvat, tietokoneruutu ei aja samaa asiaa. Niiden lisäksi mulla on kaapissa säilössä mun muistolaatikko, jossa on ne kaikkein tärkeimmät muistot matkan varrelta.

Siellä on mun Minä ja leukemia -kirjani, kulunut, käpristynyt ja riispaantunut, tietokirja verisyövästä sitä sairastavalle lapselle, täytetty omilla kirjoituksilla ja sairaalatiedoilla.

Siellä on Marion Rungin c-kasetti, lähes kuuntelukelvottomaksi venynyt versio laulusta Dona dona, joka oli valtavan tärkeä niinä samoina aikoina.

Siellä on isän kirje mulle vähän ennen kuolemaansa.

Siellä on vihko, johon rakas kirjoitti ylös kaikki mulle tulleet tekstiviestit niinä viikkoina kun olin sairaalassa pari vuotta sitten.

Ja siellä on video, joka minä ja rakas kuvattiin muistoksi meistä nuorina ja rakastuneina.