Me vietiin perjantai-iltana viimeisillään raskaana oleva koiraneitimme alakerran poikaparin luo odottamaan synnytystä (sen laskettu aika on tänään) ja mammalomalle. Silkkiturkki on sijoituskoira, eli vaikka se on asunut meidän luona jo kauan, se ei oo virallisesti meidän ennen pentujen syntymää, mutta matka kasvattajan luo äitiyslomalaista katsomaan ei onneksi oo pitkä.. Pennut jää sitten sinne alakerran poikien hoiviin kunnes uuteen kotiin lähtemisen aika koittaa. Nyt vaan ootellaan. :)
Silkkiturkki oli jo perjantaina vähän levoton, mutta ei ne olleetkaan vielä supistuksia, vaan neidillä on muuten vaan tukala olo valtavan masunsa kanssa.
Koiranvientimatka venyi aamuun asti.. Me odoteltiin, josko jotain jo tapahtuis, juotiin viiniä ja pelattiin lautapelejä. Oli tosi kivaa! Silti, vaikka pojat syytti meitä huijaamisesta. Ei me huijattu! Ympyrä ja viiva paperilla on TIETENKIN tikkataulu, siitä tulee mieleen viime kesä ja kaverin mökki.. Kolmio kahtia haarautuvan pystyviivan vieressä on ihan selvä myrsky! Ihan niin kuin me vähän ennen ensilumen tuloa oltiin telttailemassa Nuuksiossa syysmyrskyssä.. kolmio on teltta ja se viiva metsää symboloiva puu.. Ihan selvä homma! :D Me vaan puhutaan samaa kieltä.. minkä sille voidaan, jos ei muut ymmärrä..
Lauantaina tyttökaveri tuli käymään, toi mukanaan yhden kirjakerhon jäsenlehden ja pyysi mua ympyröimään mistä kirjoista tykkään. Hän oli meidän notkuvista hyllyistä päätellyt, että mä pidän lukemisesta, mutta kun me ei olla tunnettu vielä kovin kauaa, tahtoi hahmottaa mun makua ennen jouluostoksille menoa.
Mä avaan lehden sattumanvaraisesti keskeltä. Katselen. Avaan toisesta kohtaa ja katselen taas. Läpikäydyn lehden takaisin ojentaessani kaveri näyttää pettyneeltä mun valintoihini.. "Etkö sä löytänyt mitään?" "Löysin, mutta mä jouduin ympäröimään koko sivunumerot, eikä vaan yksittäisiä opuksia.." mä selitän.. Tyttö katsoo mua vähän hitaasti ja alkaa kikattaa, pörröttää mun tukkaa mennessään ja pussaa poskelle.
Mutta kun kaikki ON niin kamalan mielenkiintoista!
Mä luulin aikaisemmin, että matematiikka mua ei kiinnosta. Eikä fysiikkakaan oikein. Kaikki muu, mutta ei ne. Mutta sitten ne penteleet meni näyttämään niin mielenkiintoisen dokumentin mustista aukoista tv:ssä, että hurahdin ihan kokonaan ja nyt ihmettelen, miksen oo aikaisemmin tajunnut, miten tärkeää sekin on.
Dokumentissa esitettiin teoriaa, jonka mukaan on todistettu ihmisen voivan olla elossa ja kuollut yhtä aikaa. Se oli uskonnollisen näkökulman läpi katsottuna jotain niin suurta, että mun TÄYTYY saada tietää siitä lisää.. Tosin teoria oli niin monimutkainen, että ohjelmassa mukana olleelta avustajalta oli mennyt puolitoista vuotta aikaa ymmärtää se, joten.. Mutta silti.
Jonain päivänä mä vielä tiedän kaiken kaikesta. :)
Tänään käytiin aamulla uimassa ja sitten illemmalla meillä oli kavereita käymässä. Syötiin tortilloja ja kebabia (rakkaan ihan itse tekemällä lihalla tietysti ja minä olin apukokki) ja juteltiin parisuhdeasioita. Pettämisen petollisuudesta ja rakastettavasta rakkaudesta.. Tuoleja oli vaan neljä ja vieraita kolme, ja me sitten istuttiin sylikkäin. Ei kovin käytännöllistä, mutta niiin romanttista. <3
Nyt iskee hihhulointifiilis. :) Se on mun nimi sille, kun tekee mieli lukea Raamattua tai muuta Jumalaan liittyvää ja miettiä syvällisiä. Rakas on lösähtänyt sohvalle katsomaan TSH-leffan ykkösosaa.. Taidan kömpiä kainaloon kirjan kanssa. :)
Meidän asetelma sohvailtoina on aina sama. Aluksi me istutaan vastatusten käsinojiin nojaten ja rakas leikkii mun varpailla. xD Sen mielestä se on terapeuttista.. ja sitten siinä vaiheessa kun mä lasken puhelimen pois käsistä (kun iltaisin pitää tekstailla aina viimeisimmät kuulumiset milloin kenenkin kanssa), ni kömmin sen kainaloon.. Nyt on sen aika. :) On vaan vähän outo olo, kun ei tarvikaan viedä silkkiturkkia iltapissalle.. Ikävä tulee!
7 kommenttia
sleepygay
3.12.2006 23:43
Ai kun söpöä. :) Meillä on asetelma tämä: Minä istun omalla työtuolillani ja kulta omallaan. Joskus nostan jalkani kultin polvelle, mutta en läheskään aina. :( Tosi romanttista...
Vitsi, kun olisi tarpeeksi rahaa ostaa hyvä telkkari, niin voisi katsoa ohjelmat sohvalla istuen. Nyt kun pitää tiirailla tietokoneen näyttöä, joka on, onneksi, suhteellisen iso. Olisihan meillä varaa ostaa telkkari, mutta kelpuutamme vähintään 32 '' Samsungin taulutelevision. Ja ne ei sitten olekaan mitään ihan halpoja tapauksia.
"Hihhuloituminen"... jännä sana. Pitäisi kai minunkin aina välillä hihhuloitua, mutta kun ei jaksa. Tai oikeastaan, olen aika useana iltana hihhuloitunut lukemaan kirjaa Synti vai siunaus: Homoseksuaalisuus, kirkko ja yhteiskunta. Älytsin hyvä kirja. :) Suosittelen erittäin lämpimästi. Raamattua tulee luettua lähinnä netin välityksellä. Ei kovinkaan usein "painotuotteena". :)
kesäpoika
4.12.2006 00:00
Mä kävelin kerran kadulla muutama vuosi sitten.. siinä oli jonkun kirkkokunnan ihmisiä jakamassa niitä paperisia "Jeesus tulee, oletko valmis?"-lappusiaan tai jotain vastaavia.. Olin menossa ohi ja se täti juoksi mun perääni.. katsoi pitkään silmiin ja antoi mulle Raamatun. Ihan kokonaisen, nahkakantisen, oikean Raamatun, kun muille jaettiin niitä monistettuja pikkulappuja. En tiedä miksi, mulla oli kiire, enkä jäänyt kyselemään, kiitin vain ja säästin sen. Siksi mulla on ihan painotuote. Ne oli aika raskaita aikoja ja kai se näkyi musta, mä muistan sen tädin huolestuneet kasvot. Nyt vasta tajuan, miten kauniisti hän ajatteli.. Kiitos, sinä outo täti siellä jossain..! :)
Synti vai siunaus on luettu jo, se pitäisi kyllä melkein saada omaksi. :) ..köh.. joululahjavinkki kaikille tutuille.. Mua kiinnosti erityisesti se ortodoksinen vaihtoehtoteoria sukupuolisuuden tulosta syntiinlankeamuksen jälkeen.. Melkein hypin innosta, kun luin sitä. Kiehtova ajatus!
Meidän perheidylli rakoilee, kun juoksen täällä koneella tarkistamassa, onko tullut kommentteja.. :D
sleepygay
4.12.2006 01:25
:D Pitääkin lukea se ortodoksi osuus tarkemmin. Tuli lähinnä vain nopsaan selailtua läpi. Minäkin tahtoisin sen ihan omaksi. Siis sen Synti vai siunaus -kirjan. Pitää varmaan joulun jälkeen tilata, kun on enemmän rahaa. :) Olen tässä samalla lukenut yhtä Martti Nissisen kirjaa, Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Suosittelen lukemaan senkin. Ja sitten oli vielä joku kirja tähän aihepiiriin liittyen... muistaisi vain. :D
Mulla on tuolla kirjahyllyssä katekismuksen vieressä Raamattu, jonka sain rippikoulussa. Oli tosi hienoa saada vihdoinkin oma kokonainen Raamattu, kun kotona ei ollu muita Raamattuja kuin äitin ja isän vihkiraamattu. Semmosella vanhalla tekstillä kirjoitettu ja vielä vanha käännös. Niin ja ala-asteella saatiin koulussa semmoiset Gideonien Raamatut, joissa on vain uusi testamentti ja psalmit. :)
On muuten aika jännä tuo "oudon tädin tapaus". :) Todella kilttiä antaa ihan kokonainen Raamattu. Voihan se olla niin, että on nähnyt, että sinulla on vaikeaa ja siksi antoi sen. Tai mistä sitä tietää... :)
Sittenhän täällä blogeissa ravaajia on kaksi. Minullakin on joku kumma pakkomielle koko ajan käydä kattomassa, onko tullut kommenttia. :)
martin
4.12.2006 01:39
Elämä on yksi...
millikan
4.12.2006 16:38
Onko tuo "elossa ja kuollut yhtäaikaa" se Schrödingerin kissa -juttu?
Jotkut fysiikan ja muiden luonnontieteiden teoriat lähtevät tosiaan kehittämän niin omalaatuista maailmankuvaa että uskonnollinen näkökulma on ihan sopiva tapa tarkastella niitä...ja vastaavasti joskus tulee vastaan uskontojen piiristä ideoita joilla on yhteys niihin omalaatuisiin fysiikan teorioihin. "Hahaa, se että Allah luo maailman joka hetki uudestaan kuvastaa teoriaa ajan kvantittumisesta!"
kesäpoika
4.12.2006 18:42
Millikan, ei, en tarkoittanut Schrödingerin kissaa. Sehän oli pelkkä ajatuskoe, ei varsinainen laskettu ja todistettu teoria, ja tiettävästi Schrödinger ei edes yrittänyt todistaa kissan olevan sekä elävä, että kuollut, vaan kvanttimekaniikan teorian epätäydellisyyttä, koska kissan on oltava jompaa kumpaa.
Tässä teoriassa mistä mä puhuin, on kyse mustista aukoista ja informaation katoamisesta/katoamattomuudesta niihin. :)
Enkä tarkoittanut sitäkään, että selitetään uskonnoilla omalaatuisia teorioita. Maailmankaikkeuden lainalaisuudet on osa sitä ilmiötä, mitä minä kutsun Jumalaksi ja siksi kaikki on musta niin kiehtovaa. (Uskonnon termein: Jumala on kaikkivoipa ja kaikkialla.) Niin että mulla ei oo tarvetta selittää todeksi teorioita, jotka sopii perinteiseen käsitykseen uskonnosta, vaan ymmärtää lainalaisuuksia mahdollisimman täydellisinä, jotta voisin oppia, mitä Jumala on. Nimenomaan näin päin.
Ihan kuten olen sanonut monesti, musta Jumala ei ole henkilö, vaikka toisinaan se vertauskuvallisesti näin esitetäänkin. Jumala ei mulle myöskään oo pelkästään nämä lainalaisuudet, mutta siitä puolesta mä puhun sitten niiden kanssa, jotka jakaa saman tunteen mun kanssa siinä asiassa, että on olemassa myös sellaista, jota ei voi mitata tai loogisesti tutkia, mutta joka silti on tärkeää ihmisyyden ja olevaisuuden kannalta. :)
Tui
5.12.2006 09:53
Meillä asetelma on sellainen että minä istun jalat laikan sylissä ja katsomme telkkaria koneelta. :)