Kahden

Me istutaan kaveriporukassa viettämässä perjantai-iltaa. Mulla on kesken kertomus siitä, miten me neljän homon ja yhden naisen voimin koottiin meidän Ikeasta hankittua uutta tietokonepöytää pari viikkoa sitten, kun rakas saapuu siihen jostain, laittaa käden vyötärölle ja puhaltaa lämmintä ilmaa mun kaulalle. Sen otsa tulee jonnekin mun ohimon seutuville, painautuu siihen kiinni ja huulet koskettaa korvaa.

Mun mieleen jää kuva Ikeasta ja tietokonepöydästä, mutta kertomus ja sanat katoaa ja jäljelle jää vain viimeinen, hapuileva, kesken jäänyt lause ja rakkaan hengitys. Painan silmät kiinni.

"Teemun ajatus Seisoo", toteaa ystävä naurahtaen ennen kuin äkillinen hiljaisuus ja meidän intiimiksi muuttunut julkisuutemme käy kiusalliseksi. Tunnen rakkaan vetäytyvän musta vähän kauemmas ja päätäni kääntämättä ja silmiä vielä avaamatta tiedän, miten sen katse minuun on suora, täynnä rakkautta ja ylpeyttä ja huulille nousee virnistys, joka on asteen liian itsetietoinen ollakseen pelkkä hymy.

Kyllä rakas tietää minut. Ihan tarkkaan. Eikä minua haittaa, että se tietää tietävänsä, koska juuri siksi mä sitä rakastan.

Mun ajatukseni on liian seisahtunut tarttuakseni kaverin tarjoamaan ulospääsyyn tilanteesta, jossa liian monta uteliasta silmäparia odottaa tarinan huippukohtaa. En jaksa välittää. Käännän päätä silmät raollaan, katse rakkaan huulilla, korjaan asentoa kääntyessäni sitä päin ja työnnän toisen käden rakkaan lantiolle, toisen ensin paidankauluksen sivusta sisään ja sieltä niskaan, koko kämmenen leveydeltä, sinne mistä hiukset alkavat. Vedän lähemmäs.

Otsat vastakkain, silmät melkein kiinni. Hengitys. Nenän sivu koskettaa toista. Huulet. Vähän raollaan. Tutut, pehmeät, kosteat.

Suudelma on lyhyt ja keskeytyy soivaan ovikelloon. "Mä avaan", rakas sanoo ja on äkkiä poissa.

Pienen, hiljaisen, tasaantumiselle omistetun hetken jälkeen mä saan ajatuksen jatkumaan ja kohta kaverit nauraa tietokonepöydälle. Eteisen ovelta rakkaan palava, tumma, läpitunkeva katse etsii minut. Ja siinä, ei edes vieretysten, olemme kahden koko maailmassa.

Mä nousen sohvalta ja meen sen luo.