Edellisten kirjoitusten myötä mulle valkeni blogikirjoittamisen varjopuolet. Ollakseni rehellinen kirjoittamiselle mun pitäisi voida kertoa asioista puhtaasti omalta kannaltani ja tuntea kirjoituksessa läpi se sama tunne, jota koen oikeassa elämässä. Lojaalisuudesta rakasta kohtaan en koskaan tekisi sitä ja leimaisi toisesta syyllistä. Lukija on kuitenkin puhtaasti sen tiedon varassa, jonka mä päätän jakaa.
Mä päädyin tekemään jonkinlaisen kompromissin ja katkaisin kirjoitustauon kertomalla, missä mennään. Nyt musta tuntuu, että olen jakanut pois jotain liikaa. Aivan kuin mä olisin myynyt tarinani halvalle juorulehdelle ja vaikka sitä lukevat tuntisivatkin aitoa sympatiaa, he ovat kuitenkin sellaisessa paikassa, jonne eivät kuulu. Meidän välissä.
On asioita, joista voi kertoa todeten ja olla avoin elämästään, mutta joita ei pidä selittää tai puolustella ihmisille, joille ei ole selitysvelvollinen. Seuraavasta riidasta kerron vasta, kun se on ohi.
Melkein kahdenkymmenen vuoden etsimisen jälkeen mä oon vihdoinkin löytänyt avoimuudelleni rajat.
8 kommenttia
Druusi
9.5.2007 00:01
Joskus asioiden purkaminen niiden tapahduttua on parempi keino - joskus ne on hyvä käsitellä samalla kun niitä kokee. :)
Oikeaa menetelmää ei taida tosin tietää, vasta kun kumpaakin on kokeillut.
Minäkin avauduin. :P
ja *hali* :)
kesäpoika
9.5.2007 00:37
*halii*
Kokeilemalla oppii, ja mä taisin oppia nyt jotain.. Mietin ensin poistanko kokonaan ton edellisen kirjoituksen, mutta koska oon omituinen ja pidän virheistä, ni en sitten poistanut sitä. :) Se ei kuitenkaan loukkaa ketään.
Kyllä mä tykkään avoimuudesta, aitona ja raadollisena. Siinä vaan on sävyero onko avoin vai alkaako avautumaan, ja jälkimmäistä en halua tehdä..
martin
9.5.2007 01:46
Uskallan olla hieman eri mieltä.
Se, että minä näen kertomasi niin kuin sen kerrot ja tuon pohjalta tunnen sympatiaa, ei tarkoita kannanottoa, eikä edes olemista, Sinun ja rakkaasi välillä.
Kaikki ei ole vastakkainasettelua, eikä siten puolustelua/selittelyä.
Jos kuitenkin tunnet niin, niin mitä minä olen mitään sanomaan.
Perro
9.5.2007 13:00
Ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitat. Juuri samanlaisten tunteiden kanssa painin, vaikka olen avautunut riidoistani vain muutamalla läheisemmälle ihmiselle. Auta armias jos joku ottaa kantaa esimerkiksi puolisoani vastaan, ärsyynnyn ja koen että hän on "meidän välissä".
Mutta olet sentään löytänyt avoimuutesi rajat puolet lyhyemmässä ajassa kuin minä. Onnittelut.
audinkopoika
9.5.2007 13:37
Ihan hyvä aina joskus pysähtyä miettimään syvimmän tarkoitusta, miten maa lepää ja on.
Toisena asiana, voisin todeta, että on jokaisen oma asia miten avoimena täällä kertoo ykstyiselämäänsä.
Ehkä joskus on paras joitakin asioita pohtia ihan ilman ulkopuolisia, joskus taas blogiin kirjoittaminen voi avata ja selkeyttää omiakin tunteita ja ajatuksia.
Jaksamista ja paljon onnenhetkiä rakkaasi kanssa, vain voin toivoa sinulle :)
kesäpoika
9.5.2007 14:30
Martin, mä en tarkoittanut että valissä oleminen olisi lukijan syy, vaan mun, joka oon hänet siihen asettanut. Ei muille varmaan oo isoa merkitystä sillä, kerronko mä elämässäni tapahtuvista asioista heti vai vähän myöhemmin, mutta meille sillä on. Ei tietenkään Ranneliikkeen pitäisi olla paikka, joska rakas käy tarkistamassa, mitä mieltä mä todella olen meidän parisuhteen tilasta tällä hetkellä. Varsinkaan, kun tää on julkinen foorumi.
On eri asia kertoa jostain ystävilleen, kuin kirjoittaa se internettiin. Jotenkin en vaan tullut ajatelleeksi sitä noin. Ei mun tarkoitukseni ollut alkaa setviä meidän ongelmia julkisesti vaan kertoa, mitä kuuluu.
Se on aina lohdullista kuulla, että muillakin on samoja ongelmia kuin itsellä. :)
Enter
9.5.2007 17:17
Ei näitä blogeja kovin moni lue. Relaa. Minä kerron asiat kuten ne ovat. Viis siitä, mitä ajatellaan.
martin
9.5.2007 18:43
Kesäpoika!
Pointtini koskee laajasti ja myös sinun perspektiiviäsi. Kun asetat lukijan 'sinne', niin olet valinnut paikan. Silloin tekstisi on puolustelua ja selittelyä. Tuot kuitenkin yhden minusta uuden ja hyvän pointin esille. On ehdottomasti parempi, että kertomasi on rakkaasi tuntemaa kuin että hän kävisi sen Ranneliikkeestä uutena tietona lukemassa. Minusta ei kuitenkaan sekään tarkoita, että Sinä et voisi tai Hän ei voisi huojentaa mieltään riidan kestäessä jo esim. täällä netti p ä i v ä k i r j a s s a.
Tietenkin teet niinkuin näet parhaaksi. Siunausta teille molemmille!