Maailma on täynnä hurahtaneita ihmisiä. :)
Mä oon jo pidempään miettinyt ympäristönsuojelua ja sitä, mitä itse voisi sen eteen tehdä. Opettelen sammuttamaan sähkölaitteet, kun en käytä niitä ja säästämään vettä ja tekemään pieniä, tärkeitä valintoja, joita ensin pitää miettiä ja myöhemmin niistä tulee itsestäänselvyyksiä. Paljon on kuitenkin sellaista, jota en tiedä.. kuten aamulla, kun jäin miettimään, kannattaako teevesi lämmittää hellalla, mikrossa vai vedenkeittimessä. Onneksi minulla on joku, jolta voin kysyä.
Mulla on ilmastonmuutokseen hurahtanut ystävä. Kaikki yhteiseksi hyväksi tehty on arvokasta, enkä mä hetkeäkään epäile, etteikö kiinnostus isoihin ja tärkeisiin kysymyksiin kumpuaisi suuresta sydämestä. Hurahtaneen erottaa muista kuitenkin siitä, että hänelle aihe ei ole vain tärkeä aihe muiden joukossa, vaan se on harrastus ja elämäntapa. Kuten että monet meistä pitää ihmisoikeuksia tärkeänä kysymyksenä, mutta siinä vaiheessa, kun Länsi-Andobalian vankilaoloista tietäminen tuntuu itsestäänselvyydeltä, niin voi jo puhua hurahtamisesta.
Koulun jälkeen mä menin tavalliseen tapaani hakemaan silkkiturkkia alakerran poikien luota päivähoidosta kotiin. Siellä oli kylässä joku poikien ystävä, koiraharrastaja, ja vaikka mä olenkin oppinut tietämään jo aika paljon, niin ihan kaikkea mäkään en käsitä. Pevisan ja PRA:n mä tiedän, ja ROPin ja RYPin ja BISsin. Sen jälkeen putosin kärryiltä. Lähdin kotiin ja jätin koiriin hurahtaneet puhumaan keskenään. :)
Kotona mä avasin tietokoneen ja tulin Ranneliikkeeseen katsomaan, mitä tänne kuuluu. Vaeltaja oli etsinyt, kääntänyt ja kirjoittanut monia uusia homomaailman ihmeitä sitten viimekerran ja mua alkoi hymyilyttää. Vapaaehtoistyötä tarvitaan. Ja sitten blogeihin.
Mä oon rakastunut Puutarhaunelmiin. Ei siksi, että olisin kiinnostunut puutarhanhoidosta tai mulla olisi pienintäkään käsitystä siitä, minkä näköisiä kukkia ja kasveja ne on, joista Hortus kirjoittaa, mutta musta on vaan niin hauskaa seurata jotakuta puhumassa jostain, josta nauttii. Kurkistusikkuna toiseen todellisuuteen. Siinä voi sitten istua ja ihmetellä, miten itsestäänselviä kokonaiset maailmat on niihin hurahtaneille.
Akateemiset asiantuntijat on kokonaan oma lukunsa. Niin pientä ja kapea-alaista tieteenalaa tai tutkimuskohdetta ei voi ollakkaan, etteikö siitä riittäisi elämänsisällöksi jollekin tai yhdeksi syyksi olla olemassa. :)
Onneksi.
