Musta tuntuu, että olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle. Tunnen valtavaa nostalgista kaipuuta 70-luvulle, vaikken ole oikeasti kokenut siitä päivääkään.
Kyllä mä tiedän, että monet asiat ovat nyt paremmin kuin silloin, mutta silti se aika tuntuu jotenkin omalta.
Mä asuisin maalla, tai pienessä kaupungissa syrjäkylillä. Olisin renkipoikana töissä tallilla hevosten hoitajana, se vähän-liian-herkkä kolli, joka kulkee kyllä tyttöjen kanssa muttei koskaan mene naimisiin, eikä kukaan tiedä miksi. Ei kukaan tiedä, vaikka moni arvaa kyllä. Maitohuoneessa rakastaisin salaa isäntämiestä, eikä me koskaan jäätäisi kiinni.
Rakastan 70-luvun musiikkia. Se on niin raikasta ja aitoa, aivan toisenlaista kuin minkään muun ajan musiikki. Iloista, raikasta, syvällistä. Ja mä rakastan 70-luvun poliittista ilmapiiriä, kun 60-luvun rajojen etsintä oli jo loppunut ja materialismi vasta tulossa.
Tuntuuko muista koskaan, että elätte väärää aikaa tai väärässä paikassa?
6 kommenttia
Dragon-85
17.6.2008 00:38
Mä olen jostais syystä aina kaivannut siihen "parempaan aikaan", viime vuosisadan alkupuolelle ennen maailmansotia, ennen kauheaa informaatiotulvaa. Aikaan jolloin maailma oli vielä ihmeellinen paikka täynnä eksotiikkaa ja seikkailuja. Ja ennen kaikkea tyylikkään pukeutumisen aikaan. :D
Tai sitten vaihtoehtoisesti 20-luvulle tai Viktoriaaniseen Englantiin - yläluokkaan tietysti. ;)
Rokkihomo
17.6.2008 04:58
Kyllä tuntuu! Esim. seitkytluvulla olisi voinut olla mieluisaa... Renkipoikafantasian oheen toisenlaiseksi perspektiiviksi suosittelen vaikka Hanif Kureishin Esikaupunkien buddhaa...
Ja itse olin teini kaheksankytluvulla. Pidän sitä yhtenä suurimmista henkilökohtaisista koettelemuksistani - vaikka toisaalta siinäpähän opin mieleltäni alternatiiviksi keskellä populaarimusiikin Modern Talkingia ja kasariheviä - ja toisaalta sivusta seuraten silloin kukkimaan puhjennutta juppikulttuuria.
"Rakastan 70-luvun musiikkia. Se on niin raikasta ja aitoa"
Voin arvata jotain siitä mitä tarkoitat, mutta heitän muistutukseksi myös punkin, jota luulen että et tarkoita. Sen kriittisyys oli raikasta, joskus syvällistä, mutta harvemmin iloista.
Mary Bell
17.6.2008 07:33
Aina ja jatkuvasti. Joskaan ei 70-luvulle. Minulle se on on vain tukalien teryleenien ja mauttomien lasien kautta, kovin muovista kaikin tavoin.
Minä haluaisin 50-luvulle Amerikkaan, Brandon jengiin (ja alle). Ja myös 20-luvulle itse asiassa Berliiniin, kuten aiemmin jo kerroin.
Mary Bell
17.6.2008 07:38
Anteeksi, kommentoin liian nopeasti. Jatkan siis. Toisaalta minua ei saisi mihinkään nykyhetkestä. Minä rakastan minun langatonta internettiä, en voisi elää ilman ipodia. Jatkan muualla tästä.. anteeksi.
pietari
17.6.2008 10:04
mulla oli ja ennen kauhea kaipuu juuri vuosisadan vaihteeseen. tai ainakin aikaan ennen I maailmansotaa. aikaan, jolloin kaikki oli vielä viatonta - tai ainakin luulin niin. ja kuten dragon-85, olisin luonnollisesti kuulunut yläluokkaan.. jostain syystä brideshead revisited ja maurice oli mun suosikkeja.
mutta nykyisin olen aika tyytyväinen tähän aikaan. vaikka välillä, kun katson vihervaaran annaa, pikkuisen rupeaa kaihertamaan. olen toivoton romantikko..
ja toisinaan haluaisin, että maailmassa olisi vielä kaukomaita, jonne matkustaminen olisi seikkailu. kaikki on nykyään niin tavallista ja arkipäiväistä.
kesäpoika
17.6.2008 13:01
Rokkihomo, oot ihan oikeassa, että punkkia en tarkoita. Mä vaan oon niin mainstream, että tuollainen ei tullut edes mieleen. :D
Pitäisköhän selvyydeksi vielä rajata, että tykkään 70-lvun suomalaisesta musiikista. Ja Abbasta.
On nykyajassakin puolensa. Tekniikasta voisin luopua muuten, mutta jos mun 90-luku olisi oikeasti ollut 70-luku, niin olisin kuollut 9-vuotiaana. Niin että en mä valita, kunhan vaan haaveilen.. :)