Melkein joulukuu

Huomenna alkaa joulukuu. :) Se sai mut kaivamaan tänään joulukoristeet esiin kaapista ja siivoamaan.. Nyt on verhot, matot ja koristetyynyt vaihdettu jouluisempiin, ikkunalaudoilla ja pöytien ja lipastojen päällä kynttilöitä ja jouluntuoksuisia tuikkuja ja mun rakkaat enkelipatsaat saivat kunniapaikan.

Meillä kummallakin on jolukalenteri (suklaata!), ja silkkiturkille askartelin tänään oman vanhasta pahvilaatikosta. 24 luukkua, joista laitetaan nami yhteen kerrallaan ja pieni saa nuuskia, mistä lokerosta herkku löytyy ja sitten avata. Viimevuotisesta kalenterista tuli pienelle rakas lelu. :)

Aatto vietetään appivanhempien luona ja näyttää siltä, että äiti pääsee laitoksesta meidän kanssa ainakin syömään ja loppuajaksi pikkusisarusten luo sijaiskotiin. :) Ja joulupäivänä köllötellään rakkaan kanssa kahdestaan kotosalla, nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. :) Näin mä haaveilen. Isän haudalle vien kynttilän ja rakas tulee mukaan olkapääksi.. Ihan ne samat perinteet, joita monissa kodeissa noudatetaan, ja joista on tullut tärkeitä.

Joulun tunnelmassa on jotain puhdasta, melkein käsin kosketeltavan kaunista. Rauhallinen ja iloinen tunnelma, jotenkin harras. Mä en tiedä mistä se tulee ja miten, mutta joka vuosi se sama tunne hiipii sisälle pikkuhiljaa ja melkein huomaamatta ja täyttää. Täyttää jo marraskuussa.

24 yötä aattoon. :)