[Helsinki, 25.12.2015]
Otin joulunpyhinä hetken tauon uskonnollisesta hömpötyksestä ja vihapuheesta muistellakseni miten varsinainen alani on tekoälyn ja signaalinsiirron piirissä.
Olin nuorena teekkarina hyvin innostunut Teuvo Kohosen aloittamasta itse-organisoituvien karttojen algoritmista, josta tuli sittemmin hänen maailmankuulu projektinsa. Minun osuuteni oli tehdä kirjallisuustutkimus siitä, onko olemassa teknisiä siruja, jotka toimivat samalla mekanismilla kuin hermosolu, siirtäen hermoimpulsseja pitkin hermosolun pintaa sähköisesti ja kemiallisesti synapsiraon yli.
Tämä oli kiehtova tutkimuskohde ja paneuduin siihen täysillä. Uppouduin kirjastoissa intohimoisesti tuollaisen teknisen sirun löytämiseen. Vuodet kuluivat kun etsin Fysiologian laitokselta ja TKK:sta hermosolun teknistä vastinetta. Silmissämme kiilui Nobelin palkinto aivan uuden tyyppisen tietokoneen kehittämisestä.
Kävin läpi kaikki lääketieteelliset ja tekniset mallit, mutta kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt hakemaamme. Erilaisia hermoverkkoja löytyi, mutta ei sellaista sirua, jolla olisi neuronin siirto-ominaisuudet.
Turhauttavan etsinnän takia opiskeluni TKK:lla venyi 10:ksi vuodeksi, senkin takia, että vuonna 1969 sain stipendin Brown Universityyn, jossa professori John D. Savagen johdolla tein harjoitustyön signaalinkäsittelystä Hamming-koodin käytössä.
Opintojani hidasti lisäksi se, että olin sortunut niin sanottuun eheytyspsykoanalyysiin vuodesta 1970, mikä repi minua hajalle ja masensi. Vuonna 1973 olisi tullut täyteen 10 vuotta TKK:lla, mikä olisi periaatteessa riittänyt erottamiseen koulusta. Siitä voin kiittää psykoanalyysiä että sain itseni valmiiksi.
Valmistuin diplomi-insinööriksi Teknillisen fysiikan osastolta vuonna 1973 ja sain aluksi ihannetyön Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkönä kohdemaina pienet SEV-maat, Afrikka ja Lähi-itä. Vuonna 1974 asetin vaaraan juuri saamani ihannetyön ryhtymällä Setan aktivistiksi. Minusta tuli Setan varapuheenjohtaja kesällä 1974.
Olen koko ikäni seurannut tekoälyn kehitystä. Uusimmasta Tieteen kuvalehdestä 1/2016 huomasin, että tällainen oppiva siru, "memristori", saatiin toimintakuntoon Hewlett-Packardin laboratorioissa keväällä 2008, kiinalaisen Leon Chuan teoreettisen työn perusteella. Luin uutisen sekavin mielin. Tuotahan juuri olin etsinyt parikymmentä vuotta aikaisemmin.
Pettymystäni lievensi se, että vuonna 1969 olin päässyt New Yorkissa perehtymään toiseen erikoisalaani signaalinsiirron ohella, lhbti-vapautusliikkeen syntyyn paikan päällä.
Minusta oli hyvin miellyttävä kokemus tavata entinen opinnäytteeni ohjaaja Teuvo Kohonen professori Ilkka Niiniluodon jäähyväisluennolla 14.4.2014. Siellä annoin Kohoselle toisella erikoisalallani kokoamani magnum opuksen (Saanko olla totta? 2011) ja kiitin Niiniluotoa siitä, että hän antoi tieteenfilosofina minua puolustavan todistajanlausunnon Tampereen käräjäoikeudessa vuonna 1999.
Professori Savage kävi minua moikkaamassa Helsingissä käydessään Moskovassa konferenssimatkalla 1980-luvulla. Esittelin hänelle ylpeänä Alvar Aallon suunnitteleman Otaniemen kampuksen.
Kuva: professori John D. Savage, Brown University.
