[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
--
Yksi perinteisiä taistelupaikkoja on ollut pieni kallioinen aukeama, jonne johtaa tie Laakson sairaalan kulmalta pari sataa metriä pohjoiseen. Se on parin metsäpolun risteyksessä ollut yksi salaisimmista tapaamispaikoista miehille, jotka etsivät seksiä miesten kanssa. Se oli aikoinaan salainen paikka, jossa seuraa etsivät miehet saattoivat ottaa aurinkoa vaikkapa alastomina. Vähitellen tieto tästä tapaamispaikasta levisi suuren yleisön keskuuteen, mikä johti häiriköintiin ja väkivaltaan kruisailevia miehiä kohtaan.
Yksi vakavimpia välikohtauksia tapahtui kun poliisi oli kiinnittänyt huomionsa tähän tapaamispaikkaan aids-kriisin maahantulon jälkeen vuosina 1983-84. Silloin Laakson metsässä partioiva ratsupoliisi kävi häiriköimässä tässä puistikossa ja kalliolla liikkuvia miehiä. Rakkauden monet kasvot (1984) -kirjaa varten tekemäni kyselyyn vastasi toista tuhatta lesboa ja homoa ja kertoi kohtaamastaan syrjinnästä ja häirinnästä.
Tutkimuksessa sain yli 50 kuvausta, jossa homomies kertoo miten häntä olivat nuorisojengit uhkailleet Laakson metsissä tai poliisi kuulustellut ja häirinnyt siellä.
Aloin tutkia poliisin toimenpiteitä Laakson kentällä lakia opiskelevan Ulf Månssonin kanssa ja saimme selville kyseisen poliisin nimen. Emme kuitenkaan onnistuneet saamaan tätä kiinni itse teosta.
Kun raportoin tästä tutkimustuloksesta Rakkauden monet kasvot -kirjassa oma professorini oli saanut viestin ministeriöstä, ettei ole toivottavaa raportoida poliisin harjoittamasta häirinnästä. Koska poliisin harjoittamasta häirinnästä oli kuitenkin saatu yli 50 riippumatonta ilmoitusta, päätin että asiaan on puututtava.
Kieltäydyin sensuroimasta tätä tutkimustulosta, vaikka se merkitsi minulle vaikeuksia. Sensuroinnin sijaan lisäsin Rakkauden monet kasvot-kirjan artikkeliin tietoja siitä, että poliisi oli useissa eri maissa häiriköinyt miesseksiä etsiviä miehiä.
Minua ei sensuroida!
***
Vaikka olenkin tässä blogissa suhtautunut kielteisesti kruisailupaikoilla tapahtuvaan väkivaltaan en missään tapauksessa halua moralisoida ulkotapaamispaikoilla liikkumista - kun molemmat osapuolet ovat sen hyväksyneet. Viime vuosikymmeninä minut on pitänyt sieltä poissa väkivallan pelko ja parisuhde.
Sinänsä täällä Laakson kruisailukalliolla oli 60-luvulla usein ihan myönteinen henki. Kruisailu kesäillassa oli kivaa ja usein johti miellyttäviin tapaamisiin. Perhoset lepattivat ja kukat tuoksuivat. Tämän kallion reunalla oli pihlajia, joiden marjoja saattoi syysiltoina popsia suuhunsa ja joiden pehmeisiin lehtiin saattoi kuivata sormensa rakkauden tekojen jälkeen.
Kuva: Laakson metsässä sijaitseva kruisailukallio. Kuvan lähde: Keskuspuisto-seura.
