[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Setan 5-vuotisjuhlassa Pikku Parlamentin puistikossa oli juhlapuhujana ihmisoikeusjuristi Tarja Halonen, joka oli juuri kutsuttu Setan puheenjohtajaksi ulkopuolisena ammatti-ihmisenä. Tarja Halonen on ollut seksuaalisen yhdenvertaisuuden uranuurtaja ja oli mm. Sexpon perustajajäsen. Seta-lehden toimittaja Vesa Tapio Valo äänittää Tarjan puhetta lehteä varten (edessä vasemmalla)
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yhdessä 1970-luvun mielenosoituksessa Sexpon edustaja Tuisku Ilmonen puhuu ja Setan pitkäaikainen taloudenhoitaja Olavi Kaljunen pitää pystyssä tasavertaisuuskylttiä. Seta sai ammatillista tukea alkuvuosina Sexpolta ja Suomen Mielenterveysseuralta. Erityisesti Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Irja Rantanen tuki aktiivisesti Setan tavoitetta saada homouden luokittelu sairaudeksi poistettua. Monet yksittäiset mielenterveysalan ammatti-ihmiset antoivat tukea Setan tavoitteille sairausleiman ja sensuurilain poistamisesta, mm. psykiatrit Pekka Salmimies, Claes Andersson ja Kivi Lydecken. On mielenkiintoista, että kirjailijaprofessori Christer Kihlman oli yksi ensimmäisiä, jotka kritikoivat homouden sairausleimaa. Tarja Halonen oli yksi Sexpon perustajäsenistä.
Jo ennen toista maailmansotaa muutamat filosofit ja kirjailijat esittivät kritiikkiä homouden sairaudeksi leimaamista kohtaan, esim. Simone de Beauvoir, Jean-Paul Sartre ja André Gide.
--
Sexpon Tuisku Ilmonen ja Setan Olavi Kaljunen Setan 6-vuotismielenosoituksessa.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi setalaisten perusperiaatteita on ollut avoimuus ja integraatio. Tämä tarkoittaa menemistä ihmisten keskelle omin kasvoin tekemään samaa mitä muutkin ihmiset. Tässä kuvassa Setan varhaisvuosien aktivistit Kimmo Kahra (silmälasit) ja Vesa Tapio Valo tanssivat hitaita Seurasaaren juhannusjuhlilla 1976. Tämä arkipäivän integraatiotilanne sujui leppoisasta ja rauhanomaisesti. Pari vuotta myöhemmin minä tanssin hitaita Vesa Tapio Valon kanssa Valtioneuvoston juhlahuoneistossa, johon meidät oli kutsunut ministeri Pirkko Työläjärvi juhlistamaan kansainvälisen itsemurhien ehkäisykonferenssin päätöstilaisuutta, koska olin ollut puhumassa konferenssissa homojen ja lesbojen mielenterveyttä vaarantavista yhteiskunnallisista paineista.
Näillä esi-setalaisten suorilla integraatioyrityksillä on pitkät perinteet. Jo 1960-luvun loppupuolelta jotkut Setan tulevat aktivistit kokeilivat yhdessä tanssimista samaa sukupuolta olevina pareina mm. Bottan yläkerrassa. Nämä sujuivat myönteisessä hengessä. Koska monet kuitenkin pelkäsivät tulla ulos kaapista tanssilattialle, nämä suorat yritykset eivät kuitenkaan johtaneet laajamittaiseen integraatioon.
Meidän alkuvaiheen aktivistien haave oli, ettei tarvittaisi mitään erityisiä homodiskoja, vaan että kaikki ihmiset voivat tanssia keskenään missä tahansa.
Aina eivät integraatioyritykset sujuneet yhtä leppoisasti. Setan perustajat Martin Schreck ja Seppo Kivistö raahattiin samoihin aikoihin ulos Viking Linen laivan tanssilattialta, jossa he olivat miesparina tanssineet hitaita.
--
Kuva: Olli Stålström. Kimmo Kahra ja Vesa Tapio Valo harjoittamassa suoraa sosiaalista integraatiota Seurasaaren juhannusjuhlilla vuonna 1976, eli tanssimassa miesparissa hitaita.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Koko 1970-luvun Seta joutui osoittamaan mieltä sensuurilakia vastaan, johon vedoten Yleisradiossa oli saatu tehokkaasti tukittua myönteisten ohjelmien lähettäminen homoudesta ja lesboudesta. Kuvassa yksi monista mielenosoituksista sananvapauden puolesta eduskuntatalon portailla. Plakaatissa lukee "on ilo olla lesbo", mutta yhdellä lesbolla on muovipussi päässä symboloimassa sitä, että Suomessa ei vielä voi olla avoimesti lesbo kaikkialla. Äärimmäisenä oikealla yksi lesboaktivisteista, joka on alusta saakka esiintynyt nimellään ja kasvoillaan, Gun Strandberg.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Kivistö oli Vanhankirkon seurakunnan nuoriso-ohjaaja, joka erotettiin työstään kun hänen salaamansa homous tuli kirkkoherran tietoon. Kivistö ei suostunut painostukseen, vaan nosti asiasta julkisen protestin. Tämä toi Setan voimakkaalla tavalla julkisuuteen kesällä 1974. Seppo Kivistö kuului Stefanus-lähetykseen, joka mm. salakuljetti Raamattuja Neuvostoliittoon.
Vertailimme Sepon kanssa kokemuksia, koska minä olin 1974 salakuljettanut Yhdysvaltain psykiatriyhdistyksen APA:n tiedotteita homouden sairausleiman poistamisesta Neuvostoliittoon ja Viroon. Urani huippu oli keväällä 1990, jolloin viranomaiset sallivat ensimmäistä kertaa sosiologisen konferenssin järjestämisen Moskovassa. Vein mukanani useita laatikollisia tieteellistä aineistoa konferenssiin, jossa käsiteltiin mm. homouden rikosleiman poistamista. Näitä ei tarvinnut enää salakuljettaa, koska kutsu tuli minulle Neuvostoliiton tiedeakatemian kautta. Silti tullimiehiä varten oli tarpeen tehdä venäjänkielinen todistus, että homoutta englanniksi käsittelevät tekstit evät ole pornoa, vaan tieteellisiä tekstejä.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi vaikeimmista tehtävistämme oli sensuurilain kumoamisen vaatiminen ministeri Christoffer Taxellilta 1970-luvun lopulla. Jostakin syystä Suomen oikeusministeriksi aikoinaan nimitettiin suurpääomaa edustava kyyninen liikemies. Kun kävimme vaatimassa sensuurilain kumoamista ministeri Taxellilta, hän totesi homouden olevan niin vastenmielistä, ettei ainakaan hänen hallituksensa ota riskiä menettää äänestäjien kannatusta tekemällä niin vastenmielisiä päätöksiä. Tapaamisessa vallitsi hyytävä vihamielisyys ja ministeri Taxell vaati, että tapaamisesta ei saa puhua julkisuudessa.
Kuvakollaasi: Olli Stålström ministeri Christoffer Taxellin luona vaatimassa sananvapautta.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Isaksson oli yksi varhaisvaiheen aktivisteista, joka tuotti aktiivisesti kirjallisuutta mm. lesbojen tasavertaisuudesta ja rauhanaatteesta. Minä toimin usein Evan sihteerinä ja hänen kuulevina korvinaan.
Sittemmin Eva toimi Seta-lehden päätoimittajana ja perusti myöhemmin Sappfo-verkoston. Evasta tuli oman kuvauksensa mukaan tähtitieteen kirjastonhoitaja, internet-aktivisti, postituslistojen pyörittäjä, sivutoiminen ylläpitäjä, tasa-arvoihminen, tietokirjailija, ikuinen teoreettisen fysiikan jatko-opiskelija.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Meillä oli useita eri opintopiirejä alkuvuosien Setassa. Ensimmäinen oli aivan homouden ja lesbouden peruskurssi australialaisen sosiologin Dennis Altmanin kirjasta Homosexual Oppression and Liberation. Ritva Kurki alkoi vetää kristillistä piiriä, josta sittemmin kehittyi Malkus. Kouluopetuksesta kiinnostuneet perustivat opintopiirin, jossa pohdittiin koulukirjojen ongelmia suhteessa homouteen. Siitä kehittyi myöhemmin OHO (Opiskelijahomot), jota pitkään veti Eino Huotari. OHO:sta kehittyi sittemmin Opiskelijavinokkaat (OVI).
Lesboilla oli feministinen opintopiiri, joka kuitenkin toimi pääasiassa Unionin yhteydessä. Tämä opintopiiri sai vaikutteita Simon de Beauvoirin filosofiasta sekä feministisistä liikkeistä, esim. Rödkäringar.
Olihan meillä myös marxilainen opintopiiri, jota veti SKP:n jäsen Markku Muraja. Siinä käsiteltiin seksuaalista tasavertaisuutta marxilais-leniniläisen filosofian käsikirjan pohjalta. Siitä kehittyi lyhytaikainen liike Vasenhomo.
Kuvassa Setan opintopiiriä Merimiehenkadun kerhohuoneistossa vuonna 1976. Kuten näkyy, tässä vaiheessa naiset ovat jo mukana täysillä toiminnan pyörittämisessä - myös johtotehtävissä ja linjanvetäjinä. Tässä kuvassa keskellä oleva Hilkka Rauta, kollegani silloisesta leipätyöstäni, toimi hallituksen sihteerinä vuonna 1976 ja toi Suomeen ranskalais-ruotsalaista feminismiä (Simone de Beauvoir ja Rödkäringar).
Vaikka Setan perustamiskokouksessa 29.5.1974 oli läsnä vain miehiä, naisia oli runsaasti mukana liikkeen taustavoimina, ystävinä, kannustajina ja neuvonantajina. Oman näkemykseni mukaan kyseessä ei ollut varsinaisesti naisten syrjintä tai ulossulkeminen. Vuonna 1974 oli vain monin kerroin helpompaa saada mukaan viralliseen järjestötoimintaan tottuneita miehiä. Monet naiset vierastivat virallista päätöksentekokoneistoa asiakirjanippuineen - mutta niin vierasivat monet miesaktivistitkin.
Valkoista seinää vasten istuvat Kaija Kangasniemi (silmälasit), sittemmin Weilin + Göösin kustannustoimittaja sekä Pirjo-Liisa Karhumaa, free-lancetoimittaja.
Kuten näkyy, tähän aikaan sai vielä tupakoida jopa kaupungin kerhokeskuksen tiloissa sisällä.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi kertoa yhdestä taustaryhmästä, jonka tänä päivänä jo uskaltaa julkistaa. Setan alkuvuosina sen varapuheenjohtaja ja sihteeri työskentelivät leipätyönään Nokia Elektroniikan aluevientipäällikkönä (Olli Stålström) ja osastosihteerinä (Hilkka Rauta, joka näkyy kuvassa juuri eriväristen seinien leikkauspisteessä).
Tämä tuo vaihtelua uskonnollisen äärioikeiston salajuoniteorioihin, jonka mukaan Setan taustalla oli Saatana ja taistolaiset. Näihin on vielä lisättävä Nokia Elektroniikka :)
Ilse Manner ja Anssi Pirttijärvi ovat tehneet opinnäytetyöt naisten ja miesten suhteista Setan alkuvaiheessa. Ne julkaistaan FinnQueerissa vuoden 2011 aikana.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Yksi keskeisiä Setan toimintamuotoja olivat opintopiirit, joita pidettiin Helsingin kaupungin kerhokeskuksessa Merimiehenkadulla Punavuoressa. Kuvassa opintopiirin keskustelijoita vuodelta 1976. Selin istuu Seppo Kivistö, oikealta vasemmalle Martin Schreck, Kimmo Kahra sekä nuori nainen, joka ei halua nimeään julkisuuteen nykyisen asemansa johdosta.
Setan aatteellinen toiminta alkoi opintopiirillä, jossa kävimme läpi australialaisen sosiologin Dennis Altmanin teoksen Homosexual - Oppression and Liberation.
Kimmo Kahra oli Setan perustajajäseniä ja 17-vuotias lukiolainen kun Seta alkoi. Kimmo Kahra pääsi sittemmin Teatterikorkeakouluun ja valmistui ohjaajaksi. Kesällä 2009 Kimmo sai ohjaustyön Seinäjoen kaupunginteatterista, jossa hän tekee yhteistyötä Vesa Tapio Valon kanssa.
[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
Setan aktivistit jokakeväisessä mielenosoituksessa, tällä kertaa aids-kesänä 1983 Ylioppilasaukiolla. Takarivissä vasemmalta: Olli Stålström (kihara tukka, farkkutakki), Seta-lehden toimitussihteeri Arto Hyvönen (valkoinen paita), Seta-lehden päätoimittaja Max Rand, Kersti Juva ja Krister Karttunen. Keskellä mustissa aurinkolaseissa Panu Saaristo.
