Mielenkiintoista todella.
En tiedä onko muut kiinnittäneet siihen huomiota, mutta esimerkiksi Lontoossa ihmiset vaikuttavat paljon rennommille ja iloisemmille kuin täällä kotoisessa Helsingissä.
Toissaehtoona matkustin ratikalla asemalta Fredalle ja silloin sen vasta tajusin. Tämä vaati sen, että asuin Englannissa melkein vuoden ja sitten palasin tänne..
Lontoossa ei ollut mitään ongelmaa kävellä Lontoossa kavereiden kanssa ja katsella vastaantulevia hyvännäköisiä kundeja ja suuressa osassa tapauksia he kehtasivat katsella takaisinkin.
Ja tervetuloa Helsinkiin! Kukaan ei edes huomaa, että katselet heitä, kun kaikki vaan kulkevat määrätietoisesti eteenpäin, vailla hymyn häivää kasvoillaan, katse alaspäin luotuna kohti määränpäätänsä. Se on hieman sääli.
Ja toisekseen.
Ratikkamatkan (vai spåramatkan?) aikana vaunuun totta kai, Suomessa kun ollaan, ponppasi kaksi pultsaria, jotka suureen ääneen alkoivat möykätä toisilleen, kuinka he olivat joskus ammoisina aikoina juoneet ainakin 8 pulloa tinneriä, eivät tosin enää muistaneet oliko se neljä vai kahdeksan vuotta sitten. Ja se haju. No, jokainen joka on tilanteeseen päätynyt varmasti tietää, millainen se on.
Oli hassua katsella ihmisiä kaikkialla ympärillä. Kukaan, ei kukaan kiinnittänyt mitään huomiota kyseisiin ihmisiin, vaan entistä tiiviimmin keskittyivät omiin juttuihinsa, ihan kuin ajatellen, että "nuo varmasti katoavat kun en näe niitä."
No okei - itse sorruin suomalaiseen tapaan siihen niin hyvin, etten loppujen lopuksi edes huomannut, koska pultsarit jäivät pois ratikasta. O:-)
Että tällaista tällä kertaa.
