Kahden herneen kolinaa

Tässä sitä taas istutaan! Melkeinpä keskellä yötä ja samaan aikaan kuin viimeisten kirjoitusten kanssa. Tosin sillä erotuksella, että nyt olen jo noussut ylös 40 min takaperin , käynyt suihkussa ja valmistaudun parhaillaan tulevaan päivään kahvikupillisen voimalla. Voisipa edes sanoa, että "onneksi on sentään jo perjantai!"
Nykyinen työpaikkani muistuttaa aivan liiaksi viimeistä edeltävää työpaikkaani, että voisin edes nauttia töihin menemisestä.
Ja koskahan säätieteilijät korjaisivat säätietojaan sen mukaan, mitä ulkona näkyy, kun ikkunasta katsoo pihalle. Säätietojen mukaan ulkona on nyt "melkein selkeää" ja ikkunasta katsottuna tämä tarkoittaa siis vesisadetta. No, onneksi en ole sokerista tehty! :D

Kivaa perjantaita kuitenkin kaikille vesisateesta huolimatta. Ja meille allergisille ihmisille vesisade kuitenkin tarkoittaa hetkellistä vapahdusta siitepölyn piinasta. :)

Tiedättekö myös mitä.
Tällaisina hetkinä, kun saa hetken aivan rauhoittua, välittämättä siitä, että huomenna sama rumba jatkuu kuin mitään yötä ei olisi ollut välissäkään on aivan mahtavaa istua alas hetkeksi, tuijotella ulos ikkunasta ja nauttia noin puolen litran kupillisesta teetä ennen kuin suuntaa petiin. Ja jalassa tietenkin ikuvanhat, kulahtaneet villasukat :)

Muistakaa Eevan tyttäret ja Aatamin pojat tällaiset elämän pienet ilot ja se, että loppujen lopuksi se ei ole se, mitä muut meistä ajattelevat, vaan miten me osaamme helliä itseämme :)

Tiedättekö mitä? Seuraa tilitystä! :D

Kello on kohta kolme aamulla, kyseinen tapahtuma on onnellisesti takana ja on hieman aikaa alkaa huoahtaa ennen seuraavaa toimenpidettä.
Henk.koht. olen todella pahoillani, että olen pitänyt suurinta osaa ranneliike.netin poppoosta puuhaamassa tuota nelinumeroista juttua viime ajat niin tiiviisti, ettei tänne ole ehtinyt oikein kukaan tekemään oikeastaan mitään. Asioihin on tultava muutos! :D

Niille, jotka olitte läsnä tapahtumassa: toivottavasti nautitte ja biletitte riemurinnoin! :)
Ja niille, jotka ette: läl-läl-lää, ettepä nähneet Kaijaa ja kaikkia muita mauk.. mainioita esiintyjiä! :)

Ei mut oikeesti. Onneksi se on ohi, voi keskittyä taas Elämämme miehiin.. ;) Veikkaan, että Larilla ja Terolla on jotain sanottavaa siihen, miten pahasti olen laiminlyönyt heitä viimeiset ajat.. :>

*hali*

Oi jumalaisen perjantain palvottu jumalainen patsas!
Valele meitä pahaisia nesteelläsi suoden meille jumalainen inspiraatio illan aikana, ja suojaa meitä seuraavan aamun demoneilta, jotka saavat meidät heikkotahtoiset houkat parjaamaan nimeäsi, vaikkakin kerta toisensa jälkeen palaamme luoksesi.

Joskus, mutta onneksi vain joskus, sitä pieni ihminen miettii, kannattaako kovin nälkäisenä tilata ruokaa? Erityisesti vielä sen jälkeen, kun ensin on käynyt rehkimässä kuntoilusalilla saadakseen itsensä mahtumaan kokoa pienempiin vaatteisiin.
Kuvan hampurilainen LIITTYY juttuun :P

Vaihteeksi taas ärsyttää niin moni asia. Tiedä sitten johtuuko se unen puutteesta (miten se voi johtua? viime yönäkin nukuin yli 7h!)

Suurin asia, joka ärsyttää tällä hetkellä on ehdottomasti tuo tulehtunut varpaani, joka tuntuu olevan parantumaton. *grh* Kuvittelisi, että antibiootti, mikä maistuu samalla kuin kissan pissa haisee, auttaisi, mutta ei. Eikö sellaisten lääkkeiden, jotka maistuvat pahalta, pitäisi auttaa tehokkaimmin?

Ah totta, tästä kätevästi pääsee lääkäriin. Kävin päivystävällä yksityisellä lääkärillä, joka samalla on työpaikkalääkäri. Edellinen lekuri, joka jalkaani katseli totesi, että "ei töihin jos se edelleen on noin pahana lauantaina", ja koska se oli edelleen niin pahana lauantaina, marssin lääkärille.
No, tämä lääkäripä kunnolla dissasi kaikkea, mitä se edellinen sanoi.
"Niin, mulla on antibioottikuuri menossa tuohon, mutta se ei tunnu auttavan."
"No, antibiootit ei oikein auta tuollaiseen."
---
"Niin, se lääkäri, jolla kävin, sanoi etten saisi lentää sunnuntaina, jos se edelleen on kiukkuisen tulehtunut."
"Ei ole mitään syytä, miksei saisi lentää. Pidät vaan taukoja ja kuuntelet kipua."
"Mutta mä en haluaisi syödä buranaa kuin karkkia vaan sen takia, että saan tehtyä lennon."
"No, burana ainakin auttaisi tuohon tulehdukseen."
---
Se mies sai mut kiehumispisteeseen. Ja tietenkin selvisi, että se on entinen armeijan lääkäri. Tämä selvisi sen jälkeen, kun se paineli kipeää varvastani muutamaan otteeseen niin kovasti, että uikutin kivusta. :P Totta, tämä lääkäri ei ollut niistä antibiooteista (jotka siis ei auta, credit for him for that) sen vertaa kiinnostunut, että olisi kysynyt, mitä antibioottia syön.

Olen aivan varma, että se hyypiö kuvitteli minun haluavan lusmuta kotona, kun olen vaan kuitenkin liian laiska mennäkseni töihin. Uskoisin olevani kuitenkin sen verran rahanahne, että mietin kaksi kertaa, menisinkö sittenkin töihin, koska tämä lento olisi tienauttanut minulle yli 150e käteen. :P
Ennakkoasenteet sux. Niin tällaisessa, kuin muissakin asioissa.

Haahaa :D
Luin aiemman blogin ja kauhistuin! En oikeasti saanut mitään aikaiseksi siitä mitä ajattelin. Sen sijaan juoksin verkkokauppa.comiin ja asensin lisää muistia koneeseen ja joogailin ja sen sellaista, mutta ah, en kirjoittanut. Siihen jäi taas sekin ajatus.
Tosin tänään... junamatkaa olisi kolmisen tuntia... Jos vieressä ei istu rääkyviä kakaroita niin voisin jopa saada keskityttyä!
(Olen aivan varma, että päädyn nukkumaan nuokkuen ja sylki suusta valuen, mutta se on sivuseikka...)

Uskomattoman tuskallista koettaa käyttää VR:n hienoa ja mahtavaa nettivaraussysteemiä!
Tällaisen pienen blondin päähän kun ei yksinkertaisesti mahdu, jotta miksei se pökelö järjestelmä voi kertoa minulle, ettei paikkaa ole saatavilla ENNEN kuin näpyttelen kerta toisensa jälkeen rastit kohtiin E-lippu, sähköpostiinkin kiitos ja sitten kirjoitetaan sähköpostiosoite ja puhelinnumero sekä vielä vapaavalintainen numerosarja tunnisteeksi. "Jatka" ja *klik*
"Valitettavasti valitsemaasi paikkaa ei ole. Palaa alkuun."
ARGH!
Kolmannen kerran jälkeen on ehkä vaan viisasta, ettei sillä sivulla ole linkkiä palautteen lähettämiseen. Tosin siitä tuskin olisi apua - tähän mennessä sieltä tulleet vastaukset ovat olleet enemmän ja vähemmän sarkastisia.

Nyt päätin olla aktiivinen!
Ulkona sataa lunta ja tänään on vapaapäivä, joten miksi en! Ahdistus ja sen mukana kuume (mikä lie ihme kuumejuttu olikaan) on helpottaneet ja olo on parempi. Vieressä on kahvikuppi (tosin kahvia pitää hakea kaupasta lisää päivän kuluessa) ja päättäväisyys on sarvikuonon luokkaa.
Tänään kirjoitan lisää Elämämme miehiä! Jos hyvin menisi, voisin saada ainakin pari jaksoa aikaiseksi.
Vielä kun jostain löytäisi jonkun, joka osaa piirtää. Pojat haluaisivat kuvansa näkyville...

Äh, ahdistus.
En ymmärrä mikä minua on viimeiset päivät vaivannut. Mielialat heittelevät aivan laidasta toiseen ja hetken kuluttua taas takaisin. Mieli tekisi kirjoittaa ahdistus ulos, purkaa se sanoiksi, mutta ei tiedä mistä voisi lähteä liikkeelle! Ahdistaa! Ja turhauttaa. :P Kaiken lisäksi - heräsin tähän päivään joskus kuuden aikaan vain huomatakseni olevani kuumeessa.

Ei ehkä olisi pitänyt käydä katsomassa Brokeback Mountainia.

Ja olipa taas turha blogaus :/