• millikan

"This is a showtune, but the show hasn't been written for it yet"

Viime aikoina kovassa kuuntelussa on ollut Nina Simonen neljän CD:n boksi Four Women, johon on laitettu Ninan seitsemän Philips-levytystä 60-luvun puolivälistä.

Ja on se pirun hyvä.

Paras tutustumistapa Ninan tuotantoon on yleensä jokin hyvä kokoelma, kun tuotanto on laaja ja seassa on aika paljon ei-niin-hyviäkin teoksia...ja tyylejä on laidasta laitaan. Itse Nina kritisoi jazz-laulajattareksi nimittämistä, koska hänet lokeroitiin jazziin lähinnä sillä perusteella että oli musta, ja kun tuotannosta löytyy niin paljon esim. folkkia niin eikö häntä pitäisi kutsua folk-laulajaksi?
Klassinen pianisti joka tapauksessa teki levykaupalla jazzia, bluesia, folkkia, poppia, soulia, protestilauluja, musikaalisävelmiä ja tiedä mitä muuta...jos niistä yksittäisistä levyistä joku pitäisi esille nostaa niin sitten tuon Four Women -boxin eka levy Nina Simone in Concert. levyllä on yksi kappale josta en suuremmin välitä, ja aivan ihastuttavat versiot Pirate Jennysta, Don't Smoke in Bedista ja Mississippi Goddamista (jonka välispiikeistä tulee tämän merkinnän otsikko).

Viime aikojen kuuntelussa ovat olleet myös Ella Fitzgerald ja Dinah Washington, jotka ovat ihan oikeita jazz- ja blues-laulajia. Ja epäilemättä laulajina parempia kuin Nina Simone, mutta Nina voittaa monipuolisuudellaan.

1 kommentti

Angela

7.1.2008 14:40

Ihana Nina Simone :) Mä olen ihan myyty häneen. Tämä oli opettavainen kirjoitus. Kiitos Hyvä ihminen.