The Other World

I'M IN LOVE!

It's here: autumn. Less hours of daylight, better view of stars and galaxies and planets and satellites. I just downloaded Stellarium, an open-source planetary on my computer and holy shit is it amazing! Looking outside the window and seeing Jupiter, then checking the screen to find out is over 600 million kilometres away. Seeing the bright star Beetlegeuse below it several hundred lightyears away and that the light from it reaching Earth and my corneas is actually, literally, looking back in time. This is an excellent investment of my limited hard drive space, especially now that winter is arriving. Yay, several months to stargaze in ever-increasing amount of time!!

stellarium.org


The Emperor of Maladies.

My grandfather has cancer. It's expected to be benign but his having a biopsy taken next week to make sure. They discovered accidentally; he was at the doctors the get treatment for getting too much sun during the summer (one more vote for the inventors of suncream from me). Must be one of the rear words in any language that awakens fear in everyone. Cancer. Syöpä.

I don't deserve my grandparents. They're just too good to me even though I'm such a screw-up. They've held me up when my depression's been beating me down. I feel safe to tell them pretty much anything. I know I can go to them with however short notice if I feel the need for a safe place. I'm even able to tell them I love them, and actually use the L-word without feeling uncertain or cheesy or disingenuous. I can't imagine a life without them and I wish I could be of more use to them, to be someone they could be proud of.


Still alive and kicking.

Lots of things have been happening this spring. My depression kicked on overhaul and messed up my life very effectively. Now an open patient in a hospital's psychiatric unit. New meds that I'm still trying to get used to. Fucked up monetary situation that just reached an all-time low.

All this drove me to make a decision: I told my grandma (maternal side) about some of this. I haven't told her about my depression before; actually, only one in my family knew about it before this. It's not because I don't trust her; shit, I trust her more than I trust myself and she knows more about me and things in my life than pretty much anyone else. I've just been worried she would start worrying about me and I don't want her to do that.

It's just so odd. Feeling like shit and when I shared these things with her, everything seems so much better. Hell, I even feel physically better now that I'm not on the brink of throwing up. There are some things left to tell her; I decided I'd break these things to her in smaller pieces. Also, it's easier to me since I started crying and snivelling right after getting the words "diagnosed with severe depression" out of me. I probably wouldn't be able to do this all at once. But like I said, I feel so much better. Okay, so writing about this makes me cry (again) but it sure isn't out of sadness; I'm actually happier and this makes me cry. We humans are a weird bunch, aren't we? I think only one other person has been able to make me cry for happiness and that's a cousin of mine (age about three at the time) who told me out of the blue how she loves me. Quite possibly one of the most honest things I've ever been told and I don't (or didn't) question her sincerity one iota.

And now Minecraft á la Mindcrack. Beef and Baj will make me laugh, I bet. Maybe Beef has uploaded another Deathly Trails episode; that's guaranteed to cheer me up even more. And perhaps a bit Happy Wheels (online game for those of us who appreciate black humor and South Parkish animation of blood and guts xD).

"Peace out, girl scouts" and so on. ;)


Hitting the limit.

I think I just hit my limit. I've always considered most horror films mainly as things where the most captivating aspect is to guess who dies next and with which traditional weapon. Even the best ones are 'best' because they have some good angle on the subject and genre, or because of some other celluloid perspective. But now.. never has the mere concept of the film been this disgusting to me and I've watched both 'Stoning of Soraya M.' (technically a drama but horror to me) and 'Das Experiment'. The cause: 'The Human Centipede'. If 'Scream' tests your limits, stay the fuck away from this one. I gagged at times and if I were any more inclined to react physically, I would have thrown up. 'Grotesque' has got nothing compared to the sick-and-twisted-o-metre of this one. Sick, sick, sick.

Watching the Saw franchise has made me think often as to what the hell is going on in these people's minds but this I don't really even want to know. Or Takashi Miike, for that matter. And this has two sequels. Not gonna watch those. I will read their synopses on Wikipedia to know how they've gone from here but not going to watch them any time soon.

Even on the risk of sounding like an American teen girl: gross!


"Non, je ne regrette rien..."

Juu, kuten toissaedellisestä postauksesta näkyy, etsin töitä. Siksi että nykyisen kämpän vuokra alkaa olla liian hapokasta asuntoon nähden. Etsin siis myös uutta asuntoa. Ja sitten kävi näin:

LAUANTAI

14.04 Puhelu äidin kanssa, joka kysyy miten asunnon etsintä sujuu. Kerron, ettei mistään ole kuulunut mitään.
14.31 Puhelu päättyy. Huomaan, etten ole vielä tutkaillut viikon paikallislehden vuokrailmoituksia ja alan selaamaan paperia.
14.32 Haluamaltani paikalta tarjotaan asuntoa, joka tokin on kooltaan pienempi, mutta vuokra alenisi yli satasella.
(muutoksen aiheuttamaa, ahdistunutta pohdintaa muuttamisesta)
14.47 Soitan kyseisen ilmoituksen lähettäjälle ja sovimme näytön.
15.30 Näyttö
15.58 Vuokrasopimuksen allekirjoitus

SUNNUNTAI

Iltasella: Onnistun järjestämään takuuvuokran eli odottamattoman suurmenon budjettiini sukulaisteni avulla.

MAANANTAI

14.26 Maksan takuuvuokran; saan avaimet huomenna.
14.45 Kas, joku on soittanut; soitetaanpas takaisin. Perkele, se on se yksi puhelinmyyntilafka jonne hain yksi yö vuokrakulujen painon aiheuttaman epätoivon johdosta. Heillä on kuulemma uusien koulutus neljältä ja haluaisivat sitä ennen haastatella minua.
15.30 Haastattelu, jonka päätteeksi olen työllistynyt.

Repomiestä lainatakseni: No huhhuh!!!


About five hours ago I just finished the very last exam I need to get -finally!!!- my BA papers out. I feel quite fine. :)

Now I have only seven courses left plus gradu, and five credits remaining to fill up the optionals as I like. Don't yet know how but I'll come up with something.

About fucking time.


Työnhakijalla on niin saatanan kivaa...

"Haemme asiakasyritykseemme siivoojia eri pisteisiin X:n seudulle. Työtä olisi tarjolla arkisin päiväsaikaan eripituisiin sijaisuuksiin. Sinulla on jo työkokemusta siivousalasta tai toimitilahuoltajan perustutkinto/ laitoshuoltajan ammattitutkinto, hallitset siivousaineet, -välineet sekä -koneet ja asiakaspalvelukin on sinulle tuttua. Pystyt kommunikoimaan suomeksi tai ruotsiksi. Olet ahkera, ulospäin suuntautunut ja työmoraalisi on korkea. Työpisteinä toimivat mm. koulut ja päiväkodit yms. Palkka määräytyy KVTES:in mukaan." (Opteam.fi)

Aika masentavaa, kun siivoojan työhönkin hakevalla pitää olla oma tutkintonsa. No, ainakaan tuo siivouspaikka ei edellytä omaa autoa... :/


Kun Katainen kävi Vaasassa.

Kyllä, rakas pääministerimme tuli entourage-busseineen käymään täällä periferiassa. Puhui otsakkeella Euroopan tulevaisuus. Kampusporvarit olivat aivan into piukeessa heti pääovella vastassa kaikkia, jotka näyttivät siltä kuin tilaisuuteen olisivat osallistumassa. Minä en jostain syystä saanut samaa huomiota kuin turkiksissaan, koko korulippaassaan ja smokeissaan paikalle saapunut 60+ -kansa.

No, tilaisuus alkoi tietysti myöhässä. Rehtorimme aloitti puheensa ah, niin pysäyttävällä lauseella: "Eurooppa on yliopistolle tärkeä." No älä! Pakollisten Vaasa-buustausten jälkeen saatiin puhujanpönttöön itse Katainen. Oli pakko hymyillä, kun ensitavujen aikana tuli vain väistämättä mieleen eräs taannoinen Uutisvuoto, jossa Kataisen ääni/ulkomuoto -epäsuhtaa selitettiin kivesten puristamisella. :)

Kataisen puhe oli jotakuinkin ennalta-arvattava. Eurossa pysytään ja siihen joitain perusteita. Eurooppa-hypetystä vähän lisää. Suomen buustausta ("To Finns rules are as they're written. They are not a starting point for creative interpretation.").

Sitten kehiin eräs kylteriproffa, jonka esityksen sisältö jäi ehdottomasti kakkoseksi hänen käytökselleen. Fame blindness tai jotain, NIIIIIN läpinäkyvää Kataisen perseen nuoleskelua se oli. "Juu, ei tiedä onko tämä nyt yksimielinen vai enemmistöpäätösmetodi, ei ole kauheasti valtiovarainministeriä julkisuudessa näkynyt siitä puhumassa." Oh, snap! Ja Katainenhan suostui myötäilemään: tärkeimpien juttujen kohdalla pääministeri voimallisesti nyökkäili tai pudisteli päätään. Melkein myötähäpeää piti tuntea, mutta koska tyyppi puheensa alkupuolella julisti yliopistomme kauppatieteelliseksi (juu, ja USA on kristillinen maa...), ei säälitä, siinäs nolaa itsensä. Tai siis nolaisi, ellei kohteena olisi sitä odottava poliitikko.

Kysymysaikaa odotin mielenkiinnolla. Miten kiertäviä vastauksia ja ei-vastauksia saadaan tältä poliitikolta kuulla? Minusta täysin validiin kysymykseen, miten nostattaa EU:n sisällä kansalaisilla patriotismityyppistä me-henkeä, ei tullut vastausta, vaan oman puheen kertausta Euroopan noususta vahvempana tämän kriisin jälkeen. Sitten peruskauraa työurien pidentämisestä joka suunnasta ja opiskelijoiden hienovaraista syyllistämistä (ei sitä nyt toki opiskelijoiden naaman eteen voi sanoa suoraan, hei!); helppo sanoa kun tietää itse pääsevänsä joskus jopa eläkkeelle! Kaikkein typerin oli ehkä ajatus siitä, että kyllä viidessä vuodessa yliopistosta saa tarpeeksi irti. Juu, varmasti, jos tarkoitus (mitä tässä kohtaa "tarpeeksi" -mittariksi veikkaan) on olla tarpeeksi tietoa tehdä työnsä kiltisti yritysten puristuksessa ja ei yhtään enempää, kuten omaa ajattelua (mitä kylteritutkinnot välttävät opettamasta viimeiseen asti: kurssit, aikataulut, kaikki on valmiiksi ajateltu ja pureksittu, ulkoa opettelua ja monivalintatenttejä ettei vaan kukaan jää jälkeen eikä yliopiston valmistumiskäyrä laske).

Markan paluusta kyseltiin ja siitä saatiin jopa suora vastaus. Ikävä kyllä Kataisen kanta siihen on niin selvä, ettei se ollut uutinen eikä mikään.

Ja sitten se "vaihto-opiskelu on kansalaisvelvollisuus" -lausahdus. Juu, onhan se varmaan kaikin puolin hyvä, mutta kuka maksaa? Opintorahasta on vaikea säästää ja työ opiskelujen ohessa on paitsi loppuunpalamista edistävä, myös tässä työtilanteessa tässä kaupungissa helvetin vaikeaa (ellei siis suostu myymään sieluaan, jollain firmoilla sangen moraalisesti arveluttavalle, puhelinmyynnille. Valtioko? Hahhahhaaa! Pappa betalar on näköjään Kataisenkin todellisuuskuva. Juu, älä vain anna todellisuuden tulla väliin.


Leikitäänpäs vaalikoneilla!

1. Helsingin Sanomat: Eva Biaudet (Ööööö...)
2. YLE: Timo Soini (Mitä vittua?! Painotusnamiska! PAINOTUSNAMISKA!!!)
3. Turun Sanomat: Paavo Arhinmäki (Jaa-a...)
4. Iltalehti: Paavo A. (75%)
5. MTV3: Pekka Haavisto (74,4%, 1.4 prosentin ero kakkoseen eli Sari.. hrrrrr.. Essayahiin... PAINOTUSNAMISKAA PERKELE!)

1. http://www.vaalikone.fi/presidentti2012/
2. http://yle.fi/vaalikone12/
3. http://vaalikone.ts.fi/vaalikone/
4. http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/vaalikone.shtml
5. http://www.mtv3.fi/vaalikone/

Repomiestä lainatakseni: NO HUHHUH!


Imaginaerum

"Ladies and Gentlemen, be heartlessly welcome to Cirque De Morgue and what a show we have for you tonight!"

Got the new Nightwish album today (of course!). This is going to take a few rounds to wrap my head around. Some very Holopainen manerisms still present and the overall sound is clearly noticeable as Nightwish but then there are a few things that took me by surprise. Like 'Slow, Love, Slow' which is basically jazz. I know, Nightwish + jazz = WTF?!. But it's actually pretty nice and Anette sounds so amazing in it. Of course my contact with jazz has been only through Billie Holiday's 'Gloomy Sunday' so I have no background knowledge to compare NW jazz to but hey, I like it. I suppose that's enough. The child choirs are getting more room than in DPP but that's okay. It's the only part I kept watching Will+Kate weddings last summer: the kids sounded so nice in the vastness of the Abbey. Like 'Scaretale's visuals; that's a circus I'd like to attend. Plus for including one song in Finnish, by the way!

As usual, spotting literary intertextualities in Holopainen's lyrics is always fun. There's Carroll's 'Alice in Wonderland' (mad circus, of course it's there), possibly Orhan Pamuk's 'Snow' (at least the verse is almost an accurate translation of one of the lines in the book), Edgar Allan Poe reference with the pendulum again. As for musical influences, you can so easily hear Elfman. No doubt I'll be rading something in ten years and make the connection in my head; it wasn't long ago that happened with an Oceanborn lyric. But what the hell is "Gar tuht river/ Ger te rheged"?!!!!!

Also, nice to see that in the age of digital music NW has still spent time and energy and money to create a beautiful leaflet to go with the music. Kinda uneventful: no surprises there but that's fine. I only wish I had a magnifying glass to watch the drawings closer. This time it's John Keating who's being quoted. And since DPP's quoted poet gets a song named after his work in this album, can we expect a DPS isnpired song in the next album? I wouldn't mind, it's one of my favourite movies, too. :)

One minus, though: the second page (= pages 3, 4 and 21, 22) of the leaflet are missing. No Crazy Dark Circus photo of Tuomas, thanks (I assume) are missing and of course the lyrics for songs 3 and four. Ah well, this album's been such a massive so it's probably been hell trying to keep track of all the numerous things taken to complete this one. Well, the lyrics can be found on NW's home pages, I only miss the visual material. Maybe the'll post the missing pages in their .com.

For now, sayonara.