Vanhoillislestadiolaistaustainen keskustalaiskansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) vihjaili haastattelussa, että seksuaalivähemmistöihin (sekä oletettavasti myös sukupuolivähemmistöihin) liittyvien yhdenvertaisuuskysymysten esilläpito voisi olla osatekijänä huolta viime aikoina herättäneessä huoltosuhdetta heikentävässä syntyvyyden laskussa.
- Voisi olla ihan hyvä tutkia, mitä vuosikymmeniä jatkunut homoseksuaalisten suhteiden ihannoinnin rummuttaminen mediassa on vaikuttanut syntyvyyteen, totesi Aittakumpu Uuden Suomen haastattelussa.
Epäselväksi jää, millainen prosessi tästä esilläpidosta johtaisi syntyvyyden laskuun. Lieneekö kyse oletuksesta, että se lisäisi homoseksuaalisuutta? Aittakosken mukaan "niistä suhteista ei luonnollisesti synny lapsia". Toisaalta monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kyllä ovat vanhempia; hankkivat ja kasvattavat lapsia. Yhteiskunta vaan ei tätä tue aivan samalla tavoin kuin heterosuhteiden kohdalla, esimerkiksi hedelmöityshoitojen muodossa. Eikä esimerkiksi monivanhemmuutta ei tunnusteta juridisesti eikä käytännössä. Kaiken lisäksi Aittakumpu kertoi pitävänsä sukupuolineutraalia avioliittolakia "ihan hirveänä". Tämän instituution antaman tuenkin hän haluaisi poistaa sateenkaariperheiltä.
Surullista.
Samanlaista ristiriitaisuutta on ollut havaittavissa eräiden muidenkin vaikuttajien kohdalla: on huoli syntyvyyden laskusta, mutta tuki syntyvyyden lisäämiselle on hyvin valikoivaa. Syystä tai toisesta nämä vaikuttajat tunnustavat lähes poikkeuksetta voimakkaan uskonnollista maailmankatsomusta.
Kyse voi olla ymmärtämättömyyden, ennakkoluulojen ja pelkojen aiheuttamista johtopäätelmistä. On vaikea nähdä, että homorummutus vähentäisi syntyvyyttä.
Ehkä kyse on poliittisesta laskelmoinnista. Puolassa lähestyvien vaalien alla vallassa oleva Laki ja oikeus -puolue (PiS) on määrätietoisen oloisesti rakentanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamisesta kuvaa uhkana perheille. Kampanjointi hlbti-vähemmistöjä vastaan on lietsonut joitakin suoranaiseen väkivaltaankin. Katolisen kirkon valta Puolassa on suuri. Vanhoillisen uskonnollisuuden kyllästämässä maassa tällaisille uhkakuville on kaikupohjaa enemmän kuin varsin maallistuneessa Suomessa.
