Laajassa puheenvuorossa Otavan Kanava-aikakausilehdessä (01/21) entinen arkkipiispa John Vikström esittää teologisen tiekartan ratkaisulle evankelis-luterilaisen kirkon avioliitto-ongelmaan.
Vikström toteaa, etteivät Suomen evl-kirkon uskottavuus ja itsekunnioitus kestä jatkuvaa horjumista avioliittokysymyksessä. Jokainen Suomen kirkkokäsikirjan tarkistus vuoden 1913 jälkeen on sisältänyt muutoksia avioliittokäsityksestä. Kirkko on asteittain etääntynyt Uuden testamentin ja katekismuksen huoneentaulujen patriarkaalisuudesta. Viimeisimmät muutokset näyttävät miehen ja naisen aseman toisin kuin Uusi testamertti, katekismus ja vanhemmat käsikirjat. Vikström huomauttaa, että Lutherin selityksissä kymmenelle käskylle nainen on työntekijöiden ja karjan ohella miehen omaisuutta. Vikström kirjoittaa, että Raamatun huoneentaulujen mukaisen avioliittokäsityksen muuttaminen ei ole ollut erillinen ilmiö. Vastaavasti on poikettu huoneentaulujen antropologiasta ja etiikasta esimerkiksi palvelijoiden aseman osalta. "Papistokin kuuluu ammattiliittoon, joka ei todellakaan aina suostu isännän tahtoon", hän huomauttaa. Vikström kirjoittaa, ettei kirkko voi loputtomiin jatkaa epäselvällä linjalla, jossa sanotaan "kyllä" homoseksuaaliselle suuntautumiselle, mutta "ei" sen mukaiselle käyttäytymiselle. "On tehtävä lopullinen päätös, jossa homoseksuaalisuuden kokonaisvaltaisuus otetaan huomioon". "Jos monien kyllä-vastaustemme mukaisesti todella uskomme, että hekin, joilla on homoseksuaalinen suuntautuminen ja identiteetti, saavat ottaa elämänsä Luojan kädestä, silloin lopullinen vastaus ei voi olla muu kuin varaukseton " kyllä", sanoo Vikström. Vikström ottaa esille myös kirkon päätökset, jotka ovat pitäneet voimassa aiempia käsityksiä: Jokaisen käsikirjauudistuksen yhteydessä vuoteen 2004 saakka kirkko antoi oikeuden käyttää myös aikaisemmin hyväksyttyjä käsikirjoja uuden ohella. Tämä on merkinnyt sitä, että kirkolla on ollut uuden avioliittonäkemyksen ohella myös toinen virallinen näkemys tilanteessa, jossa tämä toinen näkemys on valtion lainsäädännössä lakannut olemasta olemassa. Patriarkaalinen avioliittokäsitys liittyi laajempaan uskonnollisesti väritettyyn ihmis- ja yhteiskuntakäsitykseen. Kun tasavertaisuuteen pohjautuva avioliittokäsitys murtautui esille, oli silläkin oma näkemyksellinen ja sosiaalinen kontekstinsa. Onko vastaavaa todettavissa, kun laajennettu avioliittokäsitys nyt levittäytyy yhä useampiin maihin maailmassa, kysyy Vikström. Voisiko sekin olla laajemman kehityssuunnan ilmaus? Mikä voisi olla sen konteksti, kysyy Vikström ja ottaa esille amerikkalaisen professorin Francis Fukuyaman ajatukset kirjassa Identity (suomennettu 2018). "Vaikuttavin yhteiskunnallinen liikevoima ei Fukuyaman mukaan enää ole pyrkimys saavuttaa taloudellisia ja muita aineellisia arvoja ja etuja, vaan ihmisten ja ryhmien tarve tulla nähdyksi ja kuuluksi, hyväksytyksi ja arvostetuiksi. "Emer-arkkipiispa Vikström kiirehtii kirkolta kantaa avioliittokysymykseen
