Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa SDP sai vaalivoiton. Sen myötä muodostettiin hallitus, jossa sosiaalidemokraattien lisäksi ovat Keskusta, RKP, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Oppositioon jäivät Perussuomalaiset, Kokoomus, Kristillisdemokraatit ja Liike Nyt. Aluksi pääministerinä toimi Antti Rinne (sdp), mutta erinäisten vaiheiden myötä Sanna Marin (sdp) nousi pääministeriksi. Marin on kasvanut sateenkaariperheessä.
Toiveena oli, että translakiuudistus, kolmannen juridisen sukupuolen laillistaminen ja eräät sateenkaariperheiden asemaa parantavat muutokset toteutuisivat pikaisesti.
Puolessatoista vuodessa ei ole edelleenkään saatu konkreettisesti edistettyä noita asioita, vaikka translainsäädännön uudistamisen valmistelutyöryhmä sai osansa tehtyä jo noin vuosi sitten. Selitykseksi on viimeksi tarjottu koronapandemian aiheuttamia kiireitä. Samoin äitiyslain ja isyyslain yhdistävään vanhemmuuslakiin asetettiin suuria toiveita. Sateenkaariperheet ry:n mukaan kaikki sateenkaarijärjestöjen tavoitteet vanhempainlain sisältöön ovat kuitenkin vesittymässä.
Paine hallitusta kohtaan puuttuu?
Avioliittolakiuudistus hyväksyttiin loppuvuodesta 2014, jolloin Alexander Stubbin (kok) hallituksessa olivat Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, RKP, Kristillisdemokraatit. Vihreät olivat tuolloin luopuneet hallitusyhteistyöstä - koska puolue ei voinut hyväksyä ydinvoimaluvan myöntämistä Fennovoimalle. Vuoden 2015 vaalien saattelemana valtaan noussut Juha Sipilän (kesk) johtama Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus vei avioliittolakiuudistuksen edellyttämät liitännäislait läpi asianmukaisesti ennen lakiuudistuksen voimaantuloa 1.3.2017. Kalkkiviivoilla eduskunta vielä torjui yhdenvertaista avioliittolainsäädäntöä vastustaneen Aito avioliitto -aloitteen.
Avioliittolakiuudistus tuotiin eduskunnalle Tahdon 2013 -kansalaisaloitteena. Valiokunnat ja eduskunta käsittelivät sen huomattavan kansalaisyhteiskunnan paineen alaisena. Paine päättäjiä kohtaan oli tarpeen ja aiheellinen. Ja lopputulos toivottu. Translakihanke taas ei ole edennyt uudistukselle suopeimmiksi mahdollisiksi voimiksi arvioitujen poliittisten ryhmien vallassaolosta huolimatta. Kun hlbti-kysymyksiä on onnistuttu menestyksekkäästi edistämään oletetussa poliittisessa vastatuulessa, niin miksi sellainen ei onnistu myötätuulessa?
Eteneekö Suomessa juridinen hlbti-yhdenvertaisuus parhaiten oletetussa vastatuulessa? Ehkä hlbti-kansalaisaktivismi ei halua kovin voimakkaasti haastaa myötämieliseksi uskottuja voimia näiden ollessa vallan kahvassa.
Oppositiossa ollessaan myötämieliset voimat kuitenkin ilmaisivat halunsa edistää nyt jäissä olevia kysymyksiä. Toisaalta hlbti-kysymyksillä näkyvästi liputtavat Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät ole tehneet hlbti-hankkeista kynnyskysymystä, vaan lähinnä toivoneet asioiden edistymistä. Äänekkyys aihepiirin suhteen on lopulta kasautunut harvoihin tällaisiin kysymyksiin profiloituihin hahmoihin.
Nykyinen pysähtyneisyyden aika on murrettava, vaikka joutuisi haastamaan poliittisina liittolaisina ajateltuja voimia.
2 kommenttia
Jare88
6.1.2021 19:35
Hyvä kirjoitus, mutta mitä tässä nyt sitten tekisi? Kansalaisaloite tästäkin? Kävisin kannattamassa, jos sellainen olisi olemassa. :)
Kirjoitus herättää kyllä huomion hyvin, mutta jonkinlainen "call to action" puuttuu :).
smo
6.1.2021 21:00
En minäkään keksi muuta kuin asian pitämisen esillä. Toki voi koettaa esimerkiksi viestiä kansanedustajille asian kiireellisyydestä. Yhtäläisesti voi koettaa vaikuttaa hlbti-järjestöihin (etenkin omaan, jos on jonkin jäsen) vähän äänekkäämmän hallituksen painostamisen puolesta.
En tiedä, miksi kansalaisaloitetta ei ole aiheesta laitettu näinä vuosina pystyyn. Olen ihmetellyt sitä toisinaan. En tiedä, pelätäänkö sitä, ettei nimiä tulisikaan tarpeeksi? Lakiuudistushan kohdistuisi kooltaan melko pieneen vähemmistöön.