Kuka hitto olen...?

Blogielämäni alkaa käydä yhä naurettavammaksi sikäli,
että tätähän lukee monia ihmisiä joiden kanssa voisin
kommunikoida aivan muillakin tavoilla kuin täällä.
Blogikirjoittelu. Verkkoidentiteetti.
En ehkä oikein vielä hahmotakaan, mikä tämä
maailma on ja miten se voi toimia, täytyy
miettiä...

Miten ihmiset sitten tutustuvatkaan, tutustuvatko
he? Alkavatko tuntea toisiaan?

JPHki täältä laittoi kommentin ja terveiset tuonne
alemmas ja sai minut ensin hermostumaan:
kuva hitto siellä availee naamaansa ja _nimittelee_
minua "porvarilliseksi sieluksi" -?!
Joku joka tuntee minut? Joku jonka luona olen
käynyt kylässäkin? Tässähän on julkisen verbaalisen
väkivallan paikka...

Mutta voi. Se olikin mukava vanha tuttu
(tärkeä tarkennus: ei "vanha tuttu"), eikä ollenkaan
"nimittelemistä".
Mukava ja vallan suloinen vanha tuttu täällä nimellä
JPHki. Kuten jo kommentoin, toivottavasti voit hyvin.
Ja kuten jo tiedät, mahdollinen ajoittainen levollisuuden vaikutelmani on jonkunkin verran
harhaanjohtavaa...

Ja Maire. "Blogiystävä". Tutustuin kun Stellaaaaaaa sanoi että minut on linkitetty, ckeck out.
So I googled out (now you know!).
Tunnustanpa senkin, että olin vähän huvittunut:
"hip happening people". Me?
Tämä pahanhajuinen pitkätukka?

Mutta, koska olen muka-vaatimattomasti
muka-arrogantti ja muka-pinnallisesti muka-syvällinen,
olenkin aivan välttämättä hip happening;
Olenhan reflektoiva mosaiikki-skitsoidentiteettinen
seksuaali- sukupuolirooli- ja populaarikultttuuriblender,
ja kaikkea tätä juuri kun siitä on tullut vähän
enemmän kuin vain parin tiennäyttäjän omaksumaa
viimeisintä tulkintaa elämästä, olemisesta ja omasta ulosannista, MUTTA ennen kuin siitä on tullut
mainstreamia.

Kyllä! Nyt ette saa hip happeningiä pois identiteetistäni, ei maire, kompis eikä kukaan muukaan.

- - -

Ja Martin. Lukenut blogiani alusta saakka.
Vaiennut kommentoinneissaan nyt. Paasto saanut
keskittymään lähinnä oman bloginsa tärkeisiin asioihin (?).
Tai kommentti mahdollisista lääkityksistä (Stellaaaaaaa)
pahoittanut mielen (?). Hauskannokkela kommentti,
mutta ehkä väärässä paikassa...
Eli: vaikka kutkuttavasti voisinkin lähteä itsekin
pohtimaan yhtäläisyyksiä lääkekuurien ja vahvojen
uskonnollisten omistautumisten välillä (...), annan nyt
olla. Ja hyvistä syistä: empaattinen agnostikko.
Tervehditäänhän kumminkin kun kasvokkain nähdään,
vaikkakin eri nimisinä.
(Siitä huolimatta että mun on AIVAN PAKKO aivan
kohta blogata tänne pikku ""eksegesis"
seksuaalifantasioista, Egyptistä ja Jerusalemista...)

- - -

Mutta nyt aika kirjoittaa "yours truly".
Olen sentään töissä, ja tehtäviä töitä riittää kyllä, -R