• Rokkihomo

Jatkoa edelliseen, Bad Night

Eli nyt ei ole enää paha päivä, vaan paha ilta.

"ollaanhan sitä jatkuvasti hiukan omissa maailmoissa ja,
kuten olemme ennenkin puhuneet, todella yksin"
vastasi Stella, ja... niinpä!

Ehti jo kaduttaa tuo alempi ja aiempi bloggaus.
Päiväkirjakamaahan tuo oli eikä mitään
julkista viihdettä...
Ja sen lukee ehkä muutama jota nuo asiat eivät
kosketa mitenkään, ja joku jota ne koskettaisivat,
ei koskaan tule lukemaan.
Tai lukee vasta ties koska.

Kun lukee, niin selvennys:
Olin sunnuntain 4.3. väsynyt reistailevasta vatsasta,
huonoista yöunista, sekä menneistä että tulevista
ylitöistä, ja tulevista rahahuolista.

Samalla olin pettynyt ja suuttunut Pölhölle.
Lähinnä edellä ja alla liittyvistä syistä, joita tässä julkisesti tämän kummemmin ei syytä
eritellä.
Olo oli - siis tätä kirjoittaessa on - surullinen
ja yksinäinen. Toivon ettei pohjattoman yksinäinen:
toivon että kuulen "anteeksi".
Sitten annan anteeksi, pyydän itse anteeksi,
sitten halataan.

Ja, samalla taustalla on ollut jotakuinkin akuutti pettymys muutamaan muuhun lähelläni olevaan ihmiseen. Mutta se onkin toinen juttu:
Enhän ole pyytämässäkään ymmärtämistä
tai helpottavaa halausta heiltä, vaan suhteellisen
kitkatonta eloa, pientä tilanneherkkyyttä,
ja yleistä huomiointia siitä, missä mahdollisesti
mennään.
Olen toki oma terapeuttini.
Mutta, tasa-arvoisuuden pohjalta:
olkaa sitten tekin.

Hm. Joskus kysymykseen "mitä kuuluu" voisi englantilaiseen tapaan tosiaan joskus vastata yksinkertaisesti "mitä kuuluu".

- - -

Surullisena ja yksinäisenä sunnuntaina
hienon leffan Shortbus lopettava laulu,
kaunis ja katkeransuloinen
Scott Mathewsin "In the End"
on hienoa/tärkeää/lohdullista jakaa tänne,
kuka lukeekaan (osaako joku laulaa jo mukana?).

Tässä alkuosan säkeistöt:

"We all bear the scars,
Yes, we all feign a laugh.
We all sigh in the dark,
Get cut off before we start.
And as the first act begins,
You realize they’re all waiting
For a fall, for a flaw,
For the end.

There’s a past stained with tears.
Could you talk to quiet my fears?
Could you pull me aside
Just to acknowledge that I’ve tried?
And as your last breath begins,
Contently take it in
‘Cause we all get it in the end.

And as your last breath begins,
You find your demons’ your best friend
And we all get it in the end."

Hm.

Ja sitten duunit kuntoon ja Stellan kanssa kaljalle.
Ota taksi ja liity seuraan, Maire.

Ja Pölhö, lue tämä, soita ja sano,
ettei ole syytä olla surullinen ja yksinäinen.

1 kommentti

martin

4.3.2007 20:58

Olet täällä. Se on hyvä!