Turkinhoitoa

Mä oon keittiössä laittamassa ruokaa, kun mun puhelin soi.

"Tuu tänne, mä tarviin sun käsiä!" mä huudan rakkaalle, jota ei näy missään.

"En mä kerkee, mulla on turkinhoito kesken!" rakas huutaa.

Puhelu kaiuttimelle ja hyvin selvitään, kunnes ruoka kiehahtaa ja saan kattilan pois levyltä. Pöydän kulmalle on pudonnut lihanpala, jonka hetken mielijohteesta ojennan jaloissani makaavalle silkkiturkille.

Hetkinen. Koira.

Mä hiivin pois keittiöstä etsimään rakasta ja löydän sen istumasta kalsarisillaan vessanpytyn kannen päällä, jalka nostettuna lavuaaria vasten, hyvin keskittyneenä tutkimassa säärikarvojaan.

Meinaan sanoa jotain, mutta en sitten sanokaan. Mikäs siinä. Turkinhoitoa.