Muisto

Mulle tuli iso ikävä ystävää, joka on au pairina kaukana täältä, kun vaihdoin käyttämääni huuhteluainetta. Mun ystävä tuoksuu juuri tältä huuhteluaineelta.. tai hänen vaatteensa kai sitten. Ripustellessani lakanoita kuivumaan mun mieleen tuli vaikka kuinka paljon yhteisiä muistoja, ja niissä kaikissa me ollaan jotenkin lähekkäin. Halauksella vahvistettuja iloja tai mitätöityjä suruja. Ystävän tuttu tuoksu.

Tuoksut on mulle todella tärkeitä. Rakasta mä tutkailen nenälläni vaikka mistä, ja hänen tuoksustaan on tullut tosi rakas. Silloin joskus hölmöilyjen jälkeen erillään eläessämme, kun eksyttiin samaan petiin, isoa ikävää tuotti tuntea toisen tuttu tuoksu, ja tietää, ettei hän olekaan nyt oma, niin kuin aina ennen. Rakas tuoksuu mieheltä ja.. ..joltain. Ihmisten ominaistuoksuja ei oikein voi kuvailla. Lähekkäin, nenä rakkaan kainalossa on kuitenkin niin hyvä olla.

Naiset ja miehet tuoksuvat erilaisilta. Miehen tuoksu on jotenkin leveä ja maanläheinen, naisen paljon korkeampi, pistävämpi. Ainakin homon nenään. Jokaisella on oma tuoksunsa, joillain voimakkaampi kuin toisilla. Joidenkin kodissa tuoksuu voimakkaasti siellä asuva ihminen, toisilla oma tuoksu on niin vaimea, että ensimmäisenä tulee mieleen vain se huuhteluaine. Kun ihminen muuttaa toisen kanssa yhteen ja alkaa elää yhteistä elämää, oma tuoksu katoaa ja tilalle tulee yhteinen.

Tuoksunkohan mä rakkaan kanssa paremmalle kuin yksin?

Tuoksun mukanaan tuomat tunteet ja muistot ovat hallitsemattomia. Ne tulevat nopeina välähdyksinä jostain kaukaa, ja samassa ovat jo menneet.

Mitenköhän paljon tuoksuihin perustuvia kokemuksia ja valintoja me kohtaamme ja teemme joka päivä tietämättä sitä? Monelleko pienen vauvan tuoksu on ollut se viimeinen syy saada omia lapsia? Moniko osti pullaa kaupasta, koska se tuoksuu mummolalle? Monelleko kynttilöiden tuoksu toi kadoksissa olleen talven? Moniko palasi oman rakkaansa turvalliselta tuoksuvaan läheisyyteen?