Loppuloma

Sunnuntaina mentiin mökille. Päivä sujui tervehenkisissä harrastuksissa pihaa haravoiden, jota tuli tehtyä niin ahkerasti, että sain kulutettua siinä hommassa toisen hanskani puhki asti. Ei ne kyllä ihan uudet olleet alunperinkään. Silkkiturkki oli meidän mukana ja sille me heiteltiin pihapuhteiksi koirannappuloita nurmikolle, joita etsiessä se kulutti päivänsä ja oli illalla niin rättiväsynyt kuin me olimme suunnitelleetkin, että sen sai toiseen huoneeseen portin taakse rauhassa nukkumaan, kun me ihmiset aloimme epäterveemmät harrasteet ja pullot kaivettiin esiin. Vain minä ja mökinomistajan poika oltiin selvin päin.

Taskulamppupiilo on ehdoton mökkiperinne, eikä sitä voitu ohittaa tälläkään kerralla. Sitä, mitä viehätystä on istua pilkkopimeän, tuulisen metsän kylmässä pusikossa pelastavaa löytäjää odottamassa on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole koskaan peliä kokeillut. Pimeässä metsässä on läsnä pelon tuntu, varsinkin maalla, missä lähimmät valot on jossain kaukana asumusten pihassa, eikä piilossa ollessa voi nähdä mitään tai kuulla muuta kuin tuulen ja piilokaverin hengityksen. Se lähentää selittämättömällä tavalla, eikä piilossa puhuttuja asioita voi kokea samoin missään muualla. Ne metsät ovat nähneet ja kuulleet monta asiaa.

Puulämmitteinen sauna, jonne vesikin kannetaan kylmänä pataan lämpenemään on kotoisa. Pesutilassa on tervantuoksuista halpaa shampoota ja palasaippuaa, eikä pitkiä ja hankalia nimiä kantavat merkkituotteet kuulu sinne. Saunan jälkeen jalkaan laitetaan paksut, käsinkudotut villasukat, sillä mökin lattiat ovat kylmät.

Mökillä on myös mun häirikköni. Hän ei ole häirinnyt meitä pitkään aikaan, mutta samassa tilassa ollessamme tunnen hänen katseensa joka kerta, kun käännän silmäni hänestä pois. Seuraaminen tekee mut hyvin tietoiseksi itsestäni ja jokaisesta liikeestä jonka teen, tavalla, josta en osaa sanoa, onko se hyvä vai huono. Hän tekee minut myös tietoiseksi rakkaasta, jonka katse seuraa hänen katseitaan. Mä oon odottanut pitkään, milloin rakkaan ja häirikön välille puhkeaa avoin sota, muttei siitä ole merkkejä. Ehkä siksi, että rakaskin tietää, ettei siitä olisi mitään käytännön hyötyä. Toisen katseita on vaikea kontrolloida.

Maanantaina mä toteutin suunnitelmaani oleskella puolipukeissa, mitään tekemättä. Mökiltä kotiin palattua mulla oli kyllä treenit, muttei siellä mennyt kauaa ja loppupäivä meni suunnitellusti sarjakuvien suunnittelun ja Harry Potterin lukemisen parissa. Mä pääsin sivulle 224 asti.

Illalla nousi kuume. Sitä on paranneltu eilinen ja tämä päivä ja parannellaan näillä näkymin vielä ainakin huominen.