Hän on keski-iän ylittänyt mies, mutta kuunnellessani häntä tulee mieleeni Demi-lehti ja kolmetoistavuotias tyttö.
Hän pitää teinipojista.
Onko hän vaarallinen vai minä tuomitseva, kun toisinaan tunnen inhoa hyväksymisen sijaan?
Ehkä hän on vähän lapsellinen. Ehkä hän tuntee olonsa onnelliseksi lapsellisessa seurassa. Ehkä ei ole hänen syynsä, ettei hän täytä aikuistumisen ihanteita. Ehkä häneltä jäi nuorena jotain elämättä.
Ehkä hän on kiero ja vaarallinen.
Miten toisen ihmisen persoona voi olla niin paljon vastoin ymmärrystäni, että minulle tulee likainen olo?
6 kommenttia
Dragon-85
28.1.2008 22:27
Itsekin olen pohtinut samaa joistakin henkilöistä. :P
Aboa
29.1.2008 16:32
Tunnen ihmistyypin. Ennen tapasin seurustella sellaisten kanssa. Sitten tulin järkiini.
komppis
30.1.2008 09:57
Minusta aina ikävää lukea näitä ikärasistisia juttuja. Kuka määrittelee "oikean" käytöksen kullekkin iälle? Ihmiset ovat yksilöitä ja heillä on erilaisia tarpeita, fyysiseen ikään katsomatta. Voisimmeko arvostaa tätä elämän monimuotoisuutta, edes täällä Ranneliikkeessä?
kesäpoika
30.1.2008 12:40
Mä arvostan monimuotoisuutta, silloin kun se ei tuo hiipivää, likaista tunnetta, että tässä kuvassa ei nyt ole kaikki oikein. Ja vaikka arvostankin aikuisutta, ei mulla ole mitään ihmistä vastaan, joka on aidosti lapsekas. Mutta miten mä voin erottaa onko se aitoa?
Pedofiilitkin ovat taitavia tuntemaan oman kohderyhmänsä kiinnostuksenkohteet ja sulautumaan ryhmään ikäänkuin yhtenä lapsista. Taitavia olemaan mukavia ja luotettavia. Mutta siinä kuvassa nelikymppisestä hiekkalaatikolla on jotain vikaa.
Mä pidän vanhemmista miehistä. Vanhaksi syntyneenä opin jo nuorena arvostamaan aikuisia, jotka eivät kohtele itseään nuorempia lapsina vaan kohtaavat vertaisenaan. Mutta koskaan en ole tuntenut oloani hyväksi niiden setien seurassa, joita kiinnostin ikäni takia. Niissä asioissa on valtava ero.
Jos ihminen viettää ison osan ajastaan pyörittääkseen itseään kolme kertaa nuoremmista koostuvaa poikalaumaa, en osaa olla niin sinisilmäinen, etteikö se herättäisi mussa kysymyksiä. Onko hän itse vähän lapsekas vai käyttääkö hän muita fantasioidensa kohteena?
Vastaus ei muuta mitään. Mun tuomitsevuuteni ei toisi mitään iloa kenellekään, mutta se aiheuttaisi pahaa mieltä. Silti mä löydän itseni katsomasta hänen kasvojaan miettien, onko hän aito vai minä hyväuskoinen.
komppis
30.1.2008 22:16
Ymmärrän. Mutta kauneus on myös katsojan silmässä. Toki sinäkin varmasti allekirjoitat sen, että se mistä sinulle tulee "hiipivä, likainen olo" ei voi päteä kaikkiin. Tuleehan sangen monille sama "hiipivä, likainen olo" homoseksuaaleja ajatellessa.
Toisaalta minulla ei myöskään herää kysymyksiä nähdessäni pariskuntia joilla on (suuri) ikäero. Aikuiset ihmiset saavat minun puolestani täyden vapauden toimia miten haluavat, kunhan se tapahtuu omasta tahdosta. Kuka pyörittää ketä eri suhteessa ei kuulu minulle, tai muille. Eivätkä ne ole aina vanhempia ihmisiä, joilla on tarve korottaa itsensä muiden yläpuolelle.
Se mikä minulla aina, missä tahansa yhteydessä, osuu vyön alle on homoseksuaalien ja pedofiilien rinnastaminen.
kesäpoika
31.1.2008 21:45
Komppis, kyllä mä tiedän, etteivät mun oloni ole yhtä kuin todellisuus. Siksi mä mietinkin tätä ääneen. Mutta homoutta mä en verrannut pedofiliaan, vaan oikeastaan mietin missä niiden raja kulkee, kun ollaan kiinnostuttu niin paljon itseä nuoremmista, ja jos käytökseen liittyy tietoista houkuttelua.. tai miten sen sitten muotoilisi. Eikä kyseen tarvi olla edes iästä. Pelkkä pepulle taputtelu voi olla laitonta, vaikka oltaisiin kuinka aikuisia. Laittoman ja laillisen ero on silloin vain se olo.
Kyllä kaikki varmasti tietävät, millainen ero on lipevässä, poikia piirittävässä lääppijässä verrattuna mieheen, joka on välitön ja jolla on suhde itseään nuoremman kanssa. Silti niiden rajaa on vaikea nimetä. Varsinkin, kun ei voi olla varma.
Rajat ovat aina vaikeita.