Epäakateemi

Totuus on subjektiivista. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Ihminen on niin rajallisten aistihavaintojen orja, kaikesta hienosta tekniikasta huolimatta, ettei todellisuus aukene ihmiselle tutkien.

Se ei tarkoita sitä, etteikö aistittavia asioita voitaisi hahmottaa tarkastikin, ja on paljon ihmisiä, joiden mielestä muulla ei ole väliäkään.

Sitten on meitä hurahtaneita, jotka olemme ihan oma lukumme.

Akateemisilla aloilla arvioiden mä olen enemmän humanisti kuin kovien tieteiden kannattaja, vaikka fysiikka onkin kiehtovaa. Tosin ne fysiikan kiehtovat asiat ovat varsin filosofiapainotteisia, ideoita, joiden olemisen mahdollisuutta on laskettu, väännetty ja käännetty, kunnes siitä tulee teoria, vallitseva tai jo ohitettu, uudelleen laskettu, paranneltu.

Mä tahtoisin olla se, joka saa kehittää niitä ideoita ja uusia totuuksia, joita sitten lähdetään metsästämään, muiden voimin, ja sillä välin minä saisin kehitellä jo seuraavaa teoriaa.

Ajattelu on kiinnostavaa, mutta sillä ei saa aikaiseksi muuta kuin filosofiaa.

Tosin mä oon tehnyt päätöksen olla olematta akateeminen ollenkaan. Kokisin vääräksi mennä kehittämään itseäni, kun samaan aikaan on olemassa ihmisiä joita voisin auttaa, ja joiden auttamiseen mulla on kutsumus.

Itseäni voin kehittää iltaisin ja viikonloppuisin.