Olen juuri antanut haastattelun omissa nimissäni Image-lehteen ja sen taustaksi lähetin toimittajalle alla olevan muistioni omasta suhtautumisestani ns. eheytysideologiaan. Tarkistutin sen sanamuodot työtoverini Jussi Nissisen kanssa. Haluan omalta osaltani lopettaa turhan ja turhauttavan nokkapokan Aslanin kanssa.
Mielestäni olisi jo aika tutkia mistä voisimme olla samaa mieltä ja mistä sanamuodosta eri mieltä.
Haastattelu ilmestyy helmikuun Image-lehdessä.
--
Tämä on mielenkiintoisella tavalla paradoksaalinen juttu. Oletko saanut sellaisen käsityksen, että mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole koskaan muuttunut kenenkään kohdalla? Sellaista en ole sanonut. Toisaalta olen itse kokenut, että joidenkin ihmisten kohdalla - kuten minun - suuntautuminen ei muutu millään, edes henkisen tai fyysisen väkivallan kautta. Siitä olen protestoinut Päivi Räsäselle tv-keskustelussa, että lopettakaa valheellisten lupausten antaminen, että muutos tapahtuisi helposti.
Olet aivan oikeassa, että esim. minun ja vaikka NARTH:in Nicolosin kannoissa ei loppujen lopuksi ole radikaaleja eroja suhteessa 'eheytymisen' käsitteen ymmärtämiseen. Minähän näytin sulle sen paikan Spitzerin kirjasta, jossa Nicolosi toteaa, että eheytysterapia ei ole 'hoitoa' siinä mielessä, että se poistaisi kaikki homoseksuaaliset halut. Nicolosi myös kannattaa homomyönteisen terapian olemassaoloa niille, jotka sitä haluavat. Tältä suunnalta olen jo pitkään etsinyt sovitteluratkaisua.
Suuri ero on vallinnut kahden osapuolen välisessä retoriikassa, jota ohjaajani
Jack Drescher nimittää 'kulttuurisodiksi'. Yhdysvaltalaisesta uskonnollisesta
äärioikeistosta lähtenyt sotapropaganda on käyttänyt kärjistyksiä, virheellisiä
yleistyksiä ja viholliskuvia. Näissä ei ole tilaa eriytyneelle, viileälle tieteelliselle
pohdinnalle, jota minä haluan tehdä. Samalla on todettava, että rintamalinjan
toisella puolella, esim. ranneliikkeessä, etusivullakin, esiintyy myös kärjistäviä ja hyökkääviä asenteita uskonnollisia ihmisiä ja uskontoja kohtaan, jotka ainakin minussa aiheuttavat myötähäpeää. Kärjistykset ja vastakkainasettelut ruokkivat toisiaan.
Ohjaajani Jack Drescherin kanta on että tieteessä ja terapiassa on suhtauduttava rehellisesti ja avoimin silmin hoitojen vaikutuksiin ja haittavaikutuksiin. Lääketieteen etiikan "informed consent" -periaatetta on noudatettava, eli asiakasta on informoitava myös hoitojen haittavaikutuksista. Näistä yleisimmät ovat masennus, itsemurha-ajatukset ja itsetunto-ongelmat, jos monivuotinen eheytysyritys ei olekaan johtanut tulokseen (siis muutosta ei ole tapahtunut).
Lisäongelma on siinä kuinka pysyvää ja syvällistä muuttuminen on ollut. Jotkut asiakkaat ovat pystyneet terapian avulla yhdyntään ja perustaneet perheen, joka sitten on osoittautunut epäonnistuneeksi ratkaisuksi kaikien kannalta. Tässähän ilmenee se kognitiivinen dissonanssi -ilmiö, josta keskustelimme. Yksi dissonanssin vähentämisen keino on määritellä ja kokea oma identiteetti vallitsevien odotusten mukaiseksi.
Kerroin esimerkkinä hiv-tutkimuksesta, jota olin tekemässä Aids-tukikeskuksessa vuonna 1997, että pieni ryhmä miehiä oli sellaisia, jotka kyselyssä määrittelivät itsensä 100% heteroksi, mutta käyttäytymistutkimuksissa kävi ilmi, että heillä oli ollut tartuntavaarallista homoseksin muotoa. Siinä on pelottava esimerkki äärimmäisestä kieltämisestä, johon voimakkaat pelot ja tabut voivat ajaa.
On vielä otettava huomioon asiakkaan sijainti Kinseyn asteikolla homo-bi-hetero. Todennäköisesti asteikon keskivälillä sijiatsevat ihmiset pystyvät joustavammin muuttamaan ilmikäyttäytymistään. Asteikon äärilaitojen ihmiset, kuten minä, eivät pysty millään muuttumaan.
Drescher on kirjassaan käyttänyt konkreettisia esimerkkejä monivuotisista psykoanalyyttisistä hoidoista: Bieberin tutkimuksessa valtaosa (73%), ja Socaridesin tutkimuksissa 65 % EI pystynyt muuttumaan edes pitkän psykoanalyysin avulla. Minusta tällaiset varoitukset olisi selvästi tuotava esille sen sijaan että julkisuudessa esitetään otsikkotasolla poleemisia väitteitä.
Ymmärrän hyvin, että näin monimutkaisen asian esittäminen suppeassa tilassa ei ole helppoa. Siihen tarvitaan teidän toimittajien ammattitaitoa (meidän tutkijoiden loputtoman varovaisuuden sijasta). Myös piilevät asenteet on tuotava julkisuuteen. Minkä takia eheytysideologioissa on kovin paljon loanheittoa ja mustamaalausta homoutta kohtaan ja mistä tulee vaatimus, että homous pitää poistaa?
Löytyisikö tiivis vastausmuoto kysymykseesi kohderyhmän eriytyneellä tarkastelulla: useimmat homot eivät muutu millään, vaan epäonnistunut muutosyritys vahingoittaa heitä. Jotkut taas saattavat muuttaa ilmikäyttäytymistään väliaikaisesti.
Aslanin edustajat käyttävät usein esimerkkinä eheytymisen rinnastusta AA-liikkeeseen. Tämä on joissakin suhteissa tarkka, joissakin ongelmallinen rinnastus. Alkoholismi on parantumaton sairaus, eikä viinanhimo poistu koskaan, mutta AA:n tuella alkoholisti saattaa hyvinkin pystyä elämään loppuikänsä juomatta.
Homous taas ei ole sairaus, eikä se ole terveydelle vaarallinen edellyttäen että turvallista seksiä noudatetaan. Tiedetään, että syvästi uskovaiselle henkilölle homouden harjoittaminen saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömät syyllisyyden ja ahdistuksen tunteet. Mikäli näitä syyllisyyden tunteita ei ole mahdollista poistaa terapian avulla, voidaan syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita välttää
pidättymällä oman uskon synnilliseksi julistaman seksuaalisuuden toteuttamisesta.
Ns. eheytyshoidon avulla saattaa pystyä pidättymään sellaisen seksuaalisuuden toteuttamisesta, jonka kokee omien arvojensa vastaiseksi. Mutta tämä on pidättymistä, selibaattia ja eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen muuttuminen. Sitä on harhaanjohtavaa nimittää paranemiseksi tai eheytymiseksi. Se ei muuta seksuaalisuuden suuntaa henkilöllä joka sijoittuu Kinseyn asteikolla yksinomaisesti homo -luokkaan.
Minä olen henkilökohtaisesti joutunut kokemaan eheyttäjien toiminnan haittavaikutukset. Minulle luvattiin teini-ikäisenä, että pidättymisterapia, sielunhoito, hormonihoito ja psykoanalyysi poistavat homouden kun oikein vakavissaan yrittää.
Minä otin tosissani ja yritin vakavasti, kieltäydyin kaikista seksisuhteista ja homoystävyyssuhteiden etsimisestä. Eristäydyin sosiaalisesti ja hankin heteroseksuaalisen kämppäkaverin, jolle olin täysin kaapissa. Uskoin pystyväni tahdonvoimalla lopettamaan homouden.
Mikään ei muuttunut mielessäni, nuoret miehet pysyivät edelleen yhtä viehättävän näköisinä. Juuri ennen kuin täytin 30, Yhdysvaltain Psykiatriyhdistys APA totesi, ettei homoutta voi pitää sairautena. Minuun iski verinen masennus ja itsemurha-ajatus kun huomasin että minulta oli varastettu nuoruus ja olin antanut johtaa itseni harhaan.
Aloin vihata lakihenkistä uskontoa ja psykoanalyysia. Pommitin isoilla kivenmurikoilla Temppeliaukion kirkon katon lasi-ikkunoita. Se oli juuri nuoruudenkotini ikkunan alla. Vastapäisessä talossa asuivat lakihenkinen pappi-psykiatri Asser Stenbäck ja psykoanalyytikko Pekka Rilva, jotka molemmat olivat kiduttaneet minua muuttamisyrityksillään.
Päätin ryhtyä toimimaan siten, että ketään muuta ei koskaan voitaisi johtaa harhaan samalla tavalla ja varastaa heidän elämänsä. Haluan varoittaa nuoria ihmisiä ns. eheyttäjistä.
Mutta en halua käydä mitään hyökkäyssotaa. Toivon että voisimme molemmin puolin selventää käsitteitä ja opetella suhtautumaan asiallisesti ja ystävällisesti toisiimme.
10 kommenttia
Kolmoisritti
12.2.2010 18:58
Jos änkytys on geeniperäistä, niin niks naks bodywax, miksei homous?
Sitten voitte käsi kädessä mennä ehtoolliselle niin Puonnin kuin Räsäsen kanssa. Taivas sentään!
Olli Stålström
12.2.2010 20:08
Päivi Räsänen on jo Facebook-kaverini. Olin hänen kanssaan tv-keskustelussa vuonna 2003, jolloin muistutin häntä siitä, että myös virheellisen tiedon antaminen homoudesta on synti, kahdeksannen käskyn rikkomista.
Jusa
12.2.2010 23:46
Hyvä bloggaus, kiitos!
smo
13.2.2010 11:17
Yleensä näissä keskusteluissa eheytyksen puolesta/vastaan tunnutaan pyörivän aivan liiaksi navan alapuolella; pystyykö yhdyntään vastakkaisen sukupuolen kanssa vai ei. Miksi "homoseksuaalinen ilmikäyttäytyminen" rajataan lähes aina pelkäksi yhdynnäksi? Seksiaktien harjoittamisen ympärillä ei ole koko totuus, mutta silti siitä ollaan valmiita vetämään pitkällekin meneviä johtopäätöksiä.
Tämän Kinseyn homo-bi-hetero -suuntautumisasteikon lisäksi on toisiakin asteikkoja, jotka jäävät varjoon tai jopa huomiotta. Kinseyn asteikko ei ole kovin moniulotteinen, eikä se oikeastaan tuo valoa siihen, mistä on kyse. Minusta sillä seikalla on huomattavaa merkitystä eheytymiskuvioista keskusteltaessa - ja etenkin siinä, mitä eheytysajatuksia kannattavat käyttävät perustelunaan väitteilleen, että eheytystoimenpiteillä tosiaan olisi vaikutusta. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyy monia osa-alueita. Mitä niistä pystyy jotenkin muuttamaan tai etenkin peittämään - ja mitä ei?
Seuraavassa kahdessa kappaleessa kerron käytännön esimerkin ottamalla itseni "koekaniiniksi":
Minä pidän itseäni täysin homoseksuaalisena ihmisenä seksikäyttäytymiseni, tunteitteni, fantasioitteni, viehtymysteni, parisuhteeni ja kokemani suuntautumisen suhteen. Elämänpiirini sen sijaan kurkottelee varsin tasa-arvoisesti sateenkaaren molemmille puolille; työni, sukulaiseni ja osa ystävistäni/tuttavistani edustavat keskiluokkaista (onneksi hyvin avarakatseista) heteromaailmaa, mutta suuri osa ystävistäni ja tuttavistani edustavat homoympyröitä, kuten tietysti myös ranneliike.net, tuo mainio tiedon- ja ajatustenvälitysympäristö. Sitten on vielä muut sosiaaliset mediat joita käytän. Ne ulottuvat myös sateenkaaren molemmille puolille.
Uskon, että joksenkin yksinomaisesta homoisuudestani huolimatta pystyn esimerkiksi pakon edessä siittämään lapsia ns. perinteisin menetelmin. Aivot taitavat kumminkin olla ihmisen suurin sukupuolielin ja mielikuvitus minulla on aina pelannut hyvin. Sopivaan mielentilaan hankkiuduttani kovin suurta fyysistä stimulointia ei tarvita pankin räjäyttämiseen. Toisaalta näillä paukuilla pystyn myös täysin vaivatta olemaan ilman eroottis-lihallista kontaktia toiseen ihmiseen. Sen sijaan yksiavioinen parisuhde toiseen mieheen miellyttää minua suuresti.
Homoseksuaalisuudesta "eheytymisen" tai (homo)seksistä pidättäytymisen rinnastaminen AA-liikkeen menetelmiin on edellisen valossa jokseenkin kestämätöntä. Sen sijaan hallitsemattoman seksinhimon ja seksikokemusten etsimisen taltuttamiseen (kohteen sukupuolesta riippumatta) pyrkivät hoidot voidaan rinnastaa AA-hoitoon. Otetaan siis yksi asia vielä huomioon: Kuinka suuri on henkilökohtainen lihallisen kontaktin ja tyydytyksen tarve.
Pitäisikö eheytettäviä ennemmin siis hoitaa jonkinlaisesta ylivirittyneestä libidosta ja kestokiimasta kuin siitä, mitä sukupuolta edustavan henkilön tämä haluaa saada kulloinkin vehtauskumppanikseen? Minusta hallitsematon seksinhimo on juuri se asia, mihin näiden eheyttäjien olisi hyvä käyttää paukkujaan, koska liika kiima näyttäisi olevan kantajalleen suurin risti - ja siihen lienee toimivia hoitoratkaisujakin.
Ja seksuaalinen suuntautuminenhan ei taas mitenkään vaikuta siihen, pystyykö perustamaan perheen, kasvattamaan lapsia, olemaan uskollinen ja niin edelleen. Siihen vaikuttavat vallan toiset asiat.
Olli Stålström
14.2.2010 00:05
Hei smo, kiitos osallistumisestasi ja kannanotoistasi! Arvostan sitä, että otat osaa keskusteluun. Haluaisin täsmentää sanomaani, erityisesti AA-liikkeen osalta, väärinkäsityksien välttämiseksi.
Minäkin kerron omakohtaisen esimerkin kautta miten perhetausta ja kasvuympäristö vaikuttavat omiin ajatuksiin ja asenteisiin. Sinulla on tässä suhteessa melko helppo, suvaitsevainen, keskiluokkainen, hyvinvoiva, kaupunkilainen tausta. Claes Andersson on nimittänyt tätä ilmiötä muissa yhteyksissä "hyvinvoivan enemmistön diktatuuriksi". Kun itsellä on asiat hyvin, ei kovin helposti tule kiinnitettyä huomiota siihen, kuinka monimuotoista kärsimystä saattaa piillä yhteiskunnan marginaaleissa ja kulissien takana. Tästä näkökulmasta ymmärrän miksi koet asiattomana pidättymisen rinnastamisen AA-liikkeeseen.
Ymmärrän ajattelutapaasi sikäli myös omakohtaisesti, että oma perhetaustani on ollut aineellisissa suhteissa hyvinkin keskiluokkainen, hyvinvoiva, kaupunkilainen, porvarillisen charmin täyteinen. Juuri sen takia samastuin hyvin läheisesti James Deaniin, joka Nuori kapinallinen -leffassa kapinoi juuri tuollaista pikkuporvarillista tekopyhyyttä vastaan.
Mutta sitten tulee tärkeä eroja selittävä taustamuuttuja - uskonnollisuus. Kuten olen ehkä liiankin monta kertaa valittanut täällä, kasvoin nuorena lakihenkisen ja fundamentalistisen uskonnollisuuden piirissä, Moraalisen jälleenvarustautumisen, MRA:n aivopestävänä. Olen itse päässyt eroon siitä kidutuksesta jo aikoja sitten. Tulevassa kirjassamme Liisa Tuovinen käyttää MRA:ta esimerkkinä mieltä murskaavasta henkisestä väkivallasta, jolla ihmisiä voidaan nujertaa käyttämällä hyväksi seksuaalisia syyllisyyden tunteita.
Eheytysideologiat nousevat juuri tällaisesta maailmasta, konkreettisesti MRA:n, tiukkapipoisten helluntailaisten, vanhoillislestadiolaisten, fundamentalististen katolisten piiristä. Näiden (meidän) aivopesun kohteena olleiden, uskontojen uhrien piiristä voimakkaimmat eheytymispakot nousevat. Tiedän omasta ja lähiympäristöni (entisestä) kokemuksesta miten voimakkaasti pelkkä homoeroottisten tunteiden olemassa olo voi raastaa ihmistä, joka kokee ne uskonnollisen vakaumuksensa vastaisiksi.
Siinä ei todellakaan ole kyse hallitsemattomasta seksinhimosta tai ylivirittyneestä libidosta. Päinvastoin, tässä asiassa on kyse ylivirittyneestä yliminästä ja uskonnollisesti määräytyneestä polttavasta helvetin pelosta. Olen omassa elämässäni nähnyt, miten kauheita pelkoja tällaisen uskonnollisen maailman omaksuneella ihmisellä voi olla.
Vieläkin on ihmisiä, jotka sananmukaisesti uskovat homouden toteuttamisen johtavan iankaikkiseen kidutukseen helvetissä. Näistä tulee niin todellisia voimakkaita pelkotiloja, että olen joutunut tilaamaan ambulanssin eräälle rakkaalle ystävälleni, joka pelkäsi fyysisesti tukehtuvansa. Tulevassa kirjassamme muuan tunnettu itse homo teologi kuvaa sitä, miten uskonnolliset syyllisyydentunteet saivat hänet nitistettyä sairaalaan fyysisten pelko-oireiden takia.
Ei näitä ihmisiä vaivaa liiallinen seksinhimo vaan liiallinen syyllisyydentunto ja pelko. He käyvät jatkuvaa taistelua sortumista vastaan, mutta usein lankeavat syntiin oman terminologiansa mukaisesti. Siitä he saavat uusia syyllisyyden tunteita ja kärsimyksen kierre jatkuu. Olen nähnyt muutamankin hyvin uskonnollisen homon ja lesbon itkevän ja rukoilevan vapautusta heidän lihassaan olevasta pistimestä (apostoli Paavalin sanonta).
Ymmärrätkö, että tällainen ihminen etsii mitä tahansa keinoa voidakseen olla lankeamatta aina läsnä olevaan viettelykseen? Olen myös joutunut olemaan tukihenkilönä alkoholistille ja olen nähnyt heidän joskus epätoivoiselta näyttävää kamppailuaan houkutusta ja sortumista vastaan. Minusta on kyllä perusteltua rinnastaa näin tarkasti ja suppeasti rajattuna pidättymisterapia AA-liikkeen menetelmiin. Suhtaudun myös ymmärtäväisesti siihen, että joku tiukkapipo lakihenkinen kristitty voi saada helpotuksen jos näin voi pidättyä synnistä.
Tietenkin omaan nykyiseen maailmankatsomukseeni kuuluu, että haluan taistella tuollaista uskonnollista ja muuta henkistä väkivaltaa vastaan, koska se uhkaa ihmisten henkeä ja terveyttä. Mutta se on hyvin pitkä taistelu ja edellyttää sananvapauden, suvaitsevaisuuden ja valistuksen leviämistä. Minusta ei uskonnollisen aivopesun kohteiksi joutuneita pitäisi vihata tai pilkata, mitä saattaa tapahtua homoyhteisöissä. Mielestäni eettisesti kestävin keino on henkilökohtaisen esimerkin kautta rakentaa siltoja joita pitkin uskonnolliset hlbti-ihmiset voivat päästä turvaan.
Tämä on toimintani lähtökohta ja myönnän, että se kohdistuu hyvin pieneen (onneksi) ihmisjoukkoon tämän päivän Suomessa - niihin jotka ovat omakohtaisesti sisäistäneen Mooseksen lain julmat määräykset. Tämä on kuitenkin tärkeä joukko, koska siltä taholta tulevat kaikkein julmimmat tuomiot ja rangaistusvaatimukset homouden hyväksyntää kohtaan.
No, kaiken tämän lässytyksen jälkeen totean hienoisella ylpeydellä, että valitsemani taktiikka on onnistunut siinä mielessä, että tulevassa Imagen haastattelussa sekä suomalaisen eheytysliikkeen pääideologi että minä olemme samaa mieltä siinä, että konversioyritykset psykoanalyysia ja muuta psykoterapiaa käyttäen ovat vahingollisia ja turhia. Minusta tämä on hyvä tilanne ja siitä on hyvä jatkaa asiallista keskustelua.
--
Yritän vielä selventää ylläolevaa. Olen siis vain pyrkinyt asettumaan ns. eheytystä haluavan asemaan voidakseni ymmärtää paremmin hänen motiiveitaan. Rinnastus AA-menetelmiin ei tule minulta, vaan yritän kuunnella avoimin mielin vaikeassa asemassa olevia ihmisiä.
Siinä asiassa samastun Yhteys-liikkeen terapeuttiini Leena Nissiseen, joka auttoi minua itseäni nousemaan pystyyn.
Olenkohan osannut ilmaista itseäni selkeästi?
Olli Stålström
14.2.2010 11:40
smo, kommenttisi ansiosta viilasin viittaustani AA:han seuraavaan muotoon. Voitko sinä olla samaa mieltä seuraavasta määritelmästä:
--
Aslanin edustajat käyttävät usein esimerkkinä eheytymisen rinnastusta AA-liikkeeseen. Tämä on joissakin suhteissa tarkka, joissakin ongelmallinen rinnastus. Alkoholismi on parantumaton sairaus, eikä viinanhimo poistu koskaan, mutta AA:n tuella alkoholisti saattaa hyvinkin pystyä elämään loppuikänsä juomatta.
Homous taas ei ole sairaus, eikä se ole terveydelle vaarallinen edellyttäen että turvallista seksiä noudatetaan. Tiedetään, että syvästi uskovaiselle henkilölle homouden harjoittaminen saattaa aiheuttaa ylitsepääsemättömät syyllisyyden ja ahdistuksen tunteet. Mikäli näitä syyllisyyden tunteita ei ole mahdollista poistaa terapian avulla, voidaan syyllisyyden ja ahdistuksen tunteita välttää
pidättymällä oman uskon synnilliseksi julistaman seksuaalisuuden toteuttamisesta.
Ns. eheytyshoidon avulla saattaa pystyä pidättymään sellaisen seksuaalisuuden toteuttamisesta, jonka kokee omien arvojensa vastaiseksi. Mutta tämä on pidättymistä, selibaattia ja eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen muuttuminen. Sitä on harhaanjohtavaa nimittää paranemiseksi tai eheytymiseksi. Se ei muuta seksuaalisuuden suuntaa henkilöllä joka sijoittuu Kinseyn asteikolla yksinomaisesti homo -luokkaan.
smo
14.2.2010 23:07
Nyt tavoitan ajatuksesi paljon paremmin. Ymmärsin kyllä, että AA-toiminnan rinnastaminen eheytystoimintaan ei ollut sinun ajatuksesi, mutta nyt näkökulmasi on muutenkin paljon selkeämmin kirjoitettuna auki.
Samalla tavoin minunkin esittämä ajatuskehitelmä jäi ilmeisen hämäräksi ja vei ehkä väärillekin raiteille.
Yritin valottaa sitä, että eheytys-markkinoinnissa on olemassa käytännössä vain yhdenlainen (yhdyntäkeskeinen) homoseksuaalisuus, josta voidaan eheyttäjien mukaan myös "parantaa". Ja tietysti tuo "lihan himon" syntisyys on se, joka tätä eheytys-ajatusta kannattaa. Vaikka jollekulle eheytystoiminnasta voi olla hetken helpotus, niin en tiedä, onko tällainen eheytystoiminnan kautta annettava oljenkorsi kestävää kehitystä tai edes pidemmällä tähtäimellä hyvä pelastusrengas yksilön kannalta.
Tähän eheytysmarkkinointiin pyritään usein vastaamaan siten, että homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä on "välimuotoja" ja että "eheytyneet" olisivat lähinnä biseksuaaleja, jotka pystyvät tuntemaan myös "heteroseksuaalisesti". Se tietysti on ihan oikein, mutta jättää selittämättä monia asioita, jotka voisivat antaa eheytyshoitoa haluaville paremman käsityksen siitä, mitä on odotettavissa.
Yksiulotteisen homo-bi-hetero -asteikon tuijottaminen ei avaa tarpeeksi sitä, että seksuaalinen suuntautuminen on muutakin kuin kaksi miestä yhdynnässä - tai siitä fantasioimista. Lisäksi eheyttäjät pitävät edistyksenä, jos hoidon tuloksena mies pystyy yhdyntään naisen kanssa ja onnistuu siittämään jälkikasvuakin, vaikka se ei välttämättä tarkoita päätymistä rahtuakaan lähemmäs minkään asteikon heteropäätä. Miten reagoida, kun hyvän näköistä miestä yhä pitää viehättävänä, kaipuu parisuhteeseen ei katoa minnekään tai ihastus toiseen mieheen syttyy?
Ehkä minun olisi tuo ylivirittynyt libido -ajatus jättää pois tai selittää tarkemmin sitä; lähinnä yksilöllisiä eroja seksuaalisuuden voimakkuuden suhteen kuitenkin ajoin takaa ja sen vaikutusta siihen, kuinka pahasti seksuaalisuus "polttaa", eli käytännössä kuinka paljon energiaa seksuaalisten tarpeiden pidätteleminen ja peittely vaatii.
Rokkihomo
15.2.2010 11:25
Kiitos.
Olli Stålström
16.2.2010 07:28
Smo, nyt tavoitan ajatuksesi hyvin. Olemme samaa mieltä tästä asiasta.
Olen lähettänyt sulle yksityisesti tiedoksi tulevan kirjamme "Tulla nähdyksi toisin. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisen moninaisuuden kohtaaminen" tieteellisen pääartikkelin, psykoanalyytikko Jack Drescherin artikkelin homouden sairausleiman historiasta sekä konversioideologian kritiikistä. Tänä päivänä Jack Drescher on maailman johtava homouden sairausleiman ja eheytysideologioiden poistumisen asiantuntija. Kirjamme on valmis ja jäljellä on enää kustantamisen ehtoja koskevat neuvottelut.
Toivon tämän osaltaan hälventävän pelkoja siitä, että olisimme Liisa Tuovisen, Jussi Nissisen ja Jorma Hentilän kanssa julkaisemassa "uskonnollista kioskikirjallisuutta".
Olli Stålström
16.2.2010 07:33
Kolmoisritti: olen valmis osallistumaan yhteiseen ehtoolliseen Päivi Räsäsen ja Ari Puontin kanssa edellyttäen, että he tulevat Sateenkaarimessuun :)