Kesäpojalle "ommattu" blogaus :D
np. Loreena McKennitt - Ancient pines
Löysin "arkistostani" (joka siis oikeasti on yhden hyllykorkeuden mittainen pino papereita, muovitaskuja, jne) paperin, jonka sain siinä vaiheessa, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja minun polut erosivat toisistaan jokunen vuosi ennen vuosituhannen vaihdetta.
Yhden paperin laukaisemat yhteydet eri muistikuvien hakuun aivoissa ovat melko tavalla massiiviset. Ensimmäisenä mieleen palasi se helpotuksen ja jännityksen tunne, kun astuin pois papin puheilta (kyllä, siihen maailmanaikaan pappi yleensä tapasi jutustella kirkosta eroavan kanssa, toisin kuin nykyisin) ja olin valmis ottamaan ensimmäiset askelet tuntemattomaan maailmaan, ulos perinteisen suomalaisen yhteiskunnan ovesta.
Olin saanut sanotuksi mieltäni painavat asiat: olin homo ja en halunnut kustantaa roposillani sellaista instituutiota, joka ei hyväksynyt minua sellaisena kuin olin - sekä sen, että maailmankatsomukseeni mahtui muutakin kuin Taivaassa istuva Jumala.
Tätä seurasi aikakausi, jolloin opin kuuntelemaan luontoa, Kuun vaiheita ja miettimään omien tekojeni seurauksia ja harkitsemaan aikeitani jo siinä vaiheessa, kun ne vasta olivat aikeita.
Jossain vaiheessa uuden vuosituhannen alkuvuosina kadotin polun - eksyin siis metsään, enkä nähnyt sitä puilta.
np. Enya - Exile
Oikeasti, tunne siitä, että sisältä puuttuu jotain, mikä siihen asti on tuntunut aina voimakkaalle lämmölle ja hymylle sisällä, jättää ihmisen aika tavalla kylmäksi.
Muutettuani Englantiin oivalsin, mikä se oli. Ja siitä alkoi taas aika, että otin kirjat esiin, seurasin Kuuta ja Maata ja sain kuin sainkin polkuni näkyviin. Ja voin sanoa, ettei mikään ole ihanampaa kuin seistä vanhassa metsässä, korkeiden puiden alla, sulkea silmät ja kuulla tuulen kuiskailu, pienen eläinten rapina jossain kauempana, ihmisten aiheuttamat äänet jossain vielä kauempana... Siinä vaiheessa tuntee olevansa läsnä Jumalattaren ja Jumalan kanssa.
np. Phoenix Wing - Goddess Revealed
Uskotteko, että on vaikea löytää _hyvää_ kirjaa, missä olisi puhetta yrteistä ja niiden lääkinnällisestä ja maustekäytöstä?
Ja sillä oikeasti on merkitystä, tekeekö ruoan kiireessä vai kaikessa rauhassa ja rakkaudella. Se maistuu aivan erilaiselta. Kokeilkaa joskus. Antakaa ajatusten harhailla sekoittaessanne jauhelihakastiketta. Lisätkää siihen yrttejä (ei-niin-)sattumanvaraisesti, luottakaa sisäiseen kokkiinne! :)
Nykyisin - no, nykyisin täytän aikaani taas kerran liiaksi kaikella ei-henkisellä ja koetan samaan aikaan pyrkiä olemaan eksymättä hämärästi näkyvällä polullani. :)
Ja tulinpa ulos luutakomerosta samalla. :)
--
Blogaus siksi, että joskus aikaisemmin tänä vuonna Aurinkopoika sanoi, etten puhu liiemmälti pintää syvemmältä. :) Sen takia tämä oli "ommattu" hänelle. :)
3 kommenttia
audinkopoika
9.11.2007 17:43
Kiitti muistamisesta :)
Olipa syvällistä luettavaa.....
Eikö tärkeämpää juuri olekin se mitä tuntee ja mitä tekee. Ei sitä mikään "instituutio" tee puolestasi tai voi sinulta vaatia. Toisaalta ihmisellä on oikeus vaatia "instituutiota" hyväksymään ihmisen sellaisenaan mitä on.
kesäpoika
22.11.2007 14:43
Mielenkiintoista. :)
On totta, että oman hengellisen ulottuvuutensa kadottaminen tekee olon juurettomaksi, eikä sitä voi korvata millään. Jos katson kokemuksiasi keskittyen törkeästi omaan käsitykseeni maailmasta ja sen pyörimisen syistä, niin totean, että harmi. Harmi, että kirkkoihmisten käytös on vieraannuttanut sinut kristinuskosta, vaikka tunnet uskon sinussa. Hyvä olo tulee hengellisyyden hyväksymisestä ja siihen liittymisestä, valinta on se, mitä tietä pitkin lähtee yhteyttä vaalimaan.
Mulle sana Jumala on kaiken olevaisuuden takana olevan yhteisen kaavan ja sen synnyttäneen voiman nimi. Minusta viimeisiä totuuksia voi olla vain yksi, siksi en voi puhu monista jumalista ja jumalattarista, minusta Jumala on jotain kaukana sukupuolijaon tuolla puolen. On väärin sanoa, että uskoisin Jumalan olevan olemassa, sillä musta tuntuu, että Jumala on jotain niin suurta, että olemassa oloksi määriteltävän ilmiön ulkopuolella. Jumalahan "oli" jo ennen kuin oli mitään olevaa. Kyse on jostain suuresta tilattomuudesta ajattomuudessa, jota en ymmärrä, mutta jota rakastan.
Sanat loppuu aina kesken kun yrittää selittää liian isoja.
Druusi
25.11.2007 00:49
Kesäpoika, kirkkoihmisten asenne oli tavallaan sellainen "hyvä tekosyy" tehdä viimeinkin se, mitä oli miettinyt jo pidemmän aikaa. :) Enhän minä eroani ennenkään ollut kuin tapakristitty ja en nyt oikein tiedä, onko sekään reilu elämäntapa.
Mulla on yhdestä mielettömän hyvästä kirjasta jäänyt mieleen yksi ihana ohjenuora: "Kaikki jumalat ovat yksi jumala ja kaikki jumalattaret ovat yksi jumalatar" :) (suosittelen Mists of Avalon -kirjan lukemista. Marion Zimmer Bradley sen kirjoitti)