Rusakko (Lepus europaeus; ruotsiksi fälthare, viroksi halljänes), jota kutsutaan myös peltojänikseksi, on metsäjäniksen lähisukulainen. Rusakkoja esiintyy luontaisesti Euroopassa ja Aasian länsiosissa, joskaan ei Norjassa ja Ruotsissa, joihin niitä on viety viime vuosikymmeninä. Suomessa rusakoita voi tavata Keski-Lapin korkeudelle asti. Rusakko ei rakenna pesää, vaan emo synnyttää yleensä 2-4 poikasta eri paikkoihin, ja poikaset hakeutuvat heti piiloon kasvillisuuden sekaan. Emo käy imettämässä poikasia kerran päivässä parin viikon ajan.
Havainnoija
Rusakolla on hyvin kehittynyt ruoansulatusjärjestelmä, joten se voi hyödyntää ruohon ja muiden kasvien ravintoaineet. Rusakon menestyksen taustalla on myös se, että se sietää monia tauteja paremmin kuin metsäjänis. Rusakot elävät usein urbaaneissa ympäristöissä kaupunkien keskustoja myöten.
Havainnoija
Rusakkoemo viihtyi helteellä pihan keskellä olevassa kukkapenkissä.
suurin osa lähti etelään elo-syyskuussa. Ne poistuivat tavallaan vaivihkaa, sillä useimmat Suomessa pesivistä linnuista ovat niin pieniä, ettei niiden parviakaan juuri huomaa, sillä ne lentävät muuttaessaan yli 400 metrin korkeudessa. Lisäksi useimmat muuttavat yöllä.
Lintujen tämän kesän pesintä onnistui vaihtelevasti eri lintulajeilla. Sinisorsat, tavit ja kottaraiset onnistuivat, sillä ne aloittivat pesinnän tavanomaista aikaisemmin eli ennen kesäkuun koleutta. Tiaiset ja siepot kärsivät kesäkuun kylmyydestä, mutta monet pyöräyttivät uudet munat, ja heinäkuussa oli lämmintä ja ruokaakin tarjolla.
Teeret, pyyt ja metsot kärsivät, sillä niiden poikaset kuoriutuivat kesäkuun räntäsateissa.
Hyönteissyöjillä oli ongelmia. Erityisesti maamme runsaslukuisin lintulaji pajulintu oli vaikeuksissa. Maassa olleet pesät vettyivät kesäkuun sateissa eikä koleassa ilmassa ollut hyönteisiä. Nuoria pajulintuja oli loppukesästä tavanomaista vähemmän liikkeellä.
***
PAJULINTU
Pajulintu (Phylloscopus trochilus; ruotsiksi lövsångare, viroksi salu-lehelind), jota kutsutaan myös uunilinnuksi, on toistaiseksi runsaslukuisin Suomessa ja Ruotsissa pesivistä lintulajeista. Pajulintujen määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti molemmissa maissa vuoden 2000 jälkeen. Suomessa pajulintujen määrä on vähentynyt kolmessa vuodessa kolmella miljoonalla pesivällä parilla (6 miljoonaa yksilöä). Keski-Ruotsissa sijaitsevan Daljoen pohjoispuolella eli koko pohjoisessa Ruotsissa pajulintujen määrä on vähentynyt puoleen. Syitä on monia, joista voidaan mainita esimerkiksi saalistus gourmetruoaksi ja ongelmat talvehtimispaikoilla. Kaikki Euroopassa ja Aasiassa pesivät pajulinnut muuttavat talveksi Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Se on pitkä ja vaivalloinen matka 12-grammaiselle.
Kun Utsjoella kuoriutunut pajulintu lähtee Afrikkaan, vastassa on monia vaaroja, joista tässä kolme: Välimerenmaissa, meren molemmin puolin, valtavat määrät pikkulintuja pyydystetään ruoaksi, vaikka se on ankarasti kielletty. Välimeren ylitys on vaarallista, ja vuosittain hukkuu noin 100 miljoonaa eri lajeihin kuuluvaa lintua. Saharan ylitys on tullut entistäkin vaativammaksi, sillä Sahelin alue Saharan eteläpuolella on aavikoitunut viime vuosina aiheuttaen muuttomatkan pitenemisen.
---
Pajulintu on niin pieni ja nopealiikkeinen, etten ole saanut otettua kunnon kuvaa. Tämän Wikimedia Commonsissa julkaistun kuvan on ottanut Avicera.
