Havaintoja

Lintujen näkökyky

Linnuilla on erinomainen näkö. Se on huomattavasti tarkempi kuin ihmisellä ja muilla nisäkkäillä. Tämän lisäksi väriskaala on laajempi eli linnut näkevät useampia värejä ja sävyjä kuin esimerkiksi ihminen.

Nopeus
Linnun ja ihmisen silmät ovat niin kutsuttuja kamerasilmiä eli ne aistivat tietyn määrän kuvia tietyssä ajassa. Ihmissilmä aistii keskimäärin 20 kuvaa sekunnissa, kun taas linnunsilmä peräti 150.

Tarkkuus
Lintujen tarkka näkö johtuu siitä, että verkkokalvolla on tiheässä fotoreseptoreja, suuri määrä näköhermoja ja tuplasti silmälihaksia. Lintujen verkkokalvolla ei ole verisuonia kuten nisäkkäillä, mikä myös osaltaan parantaa tarkkuutta. Joillakin lintulajeilla on lisäksi silmän tarkan näön alueella kohta, joka suurentaa näkymän.

Värinäkö
Ihmisellä on kolmivärinäkö eli silmässä on puna-, sini- ja viherherkkiä tappisoluja. Silmä aistii siis kolmea perusväriä, joista aivot muodostavat kaikki muut värit.
Useimmilla linnuilla on nelivärinäkö eli niillä on paljon ihmissilmää laajempi väriskaala, joka ulottuu lyhytaaltoisesta ultraviolettivalosta pitkäaaltoiseen punaiseen, mikä mahdollistaa lukemattomien värisävyjen näkemisen.

Ultraviolettivalon näkeminen, mihin ihmissilmä ei pysty, on ensiarvoisen tärkeää linnuille. Se mahdollistaa muun muassa suunnistamisen ja ruoan löytämisen, sillä esimerkiksi marjat erottuvat selvemmin ultraviolettivalossa samoin kuin saaliseläinten jättämät jäljet (esim. virtsa), mikä on tärkeää petolinnuille. Värisävyjen erottamisen tehostamiseksi päiväaktiivisilla linnuilla on sekä yksittäis- että tuplatappisoluja sekä tappisoluja, joissa on erivärisiä öljyjä. Öljyt suodattavat pois tietyt aallonpituudet, jolloin linnut kykenevät paremmin erottamaan tärkeät kohteet värikkäästä taustasta.

Ultraviolettinäöllä on ratkaiseva merkitys parinvalinnassa ja lajitoverien välisessä viestinnässä. Monien lintulajien koiraat ja naaraat ovat samannäköisiä ihmissilmälle. Ultraviolettivalossa koiras ja naaras ovat kuitenkin eri näköisiä. Esimerkiksi sinitiaiskoiraan tietyt kohdat hohtavat ultraviolettivalossa, jolloin ne erottuvat naaraista.
Linnuilla on todettu olevan myös kyky aistia polarisoitua valoa, mikä mahdollistaa tarkan vuorokaudenajan tietämisen.

Suunnistus magneettiaistin avulla
Lintujen suunnistus muuttomatkalla onnistuu magneettiaistilla, jonka tutkijat ovat havainneet sijaitsevan linnun oikeassa silmässä ja ylänokassa.
Silmän verkkokalvolla on inklinaatiokompassi, jolla lintu aistii maapallon magneettikentän voimaviivojen kaltevuuden eli inklinaation. Siitä se näkee, millä leveysasteella ollaan. Nokassaan linnulla on lisäksi kolmiulotteinen magneettikentän aisti, jolla se osaa sijoittaa itsensä magneettisuuskartalle myös itä-länsisuunnassa. Ennen muuttoa lintu joutuu vielä säätämään kompassinsa tähtien avulla, jotta saisi tarkan pohjois- ja eteläsuunnan, koska magneettiset navat ovat hieman eri paikassa kuin maantieteelliset navat.
Eläimet ovat ihmeellisiä.