vadelmavenepakolainen ilmoittautuu

Ulkomailla asumisesen hyviin puoliin kuuluu se, että paikallisen poliittisen toiminnan pahempiin poskettomuuksiin voi suhtautua "trallallaa, ei ole minun maani politiikkaa" ja tyhjänpäiväiset tabloidijulkkiksetkin ovat enemmän eksoottisen huvittavia kuin myötähäpeään ja misantropiaan kannustavia.
Kun taas kaupassa käydessäni vilkuilin lööppejä ja Seiskan ja vastaavien kansia (joojoo, ei pitäisi) ja hermostuin tunkkaisista mitättömyyksistä jotka kannet täyttivät niin mieleen tuli huomattava puute Suomessa; meillä ei ole omaa kuningashuonetta joiden touhuista raportoida. Ihmisiä jotka on pienestä pitäen koulutettu esiintymään ja joiden geneettisessä valinnassa jo suositaan kaunista hymyä. Lisäksi jos on tylsä viikko niin sen tikusta asiaa -kaivamisen sijaan voisi hyvin tehdä kansikuvajutun siitä mitä prinsessa Leticia on tällä viikolla pitänyt päällään, ja se lasketaan uutiseksi.

Koska kunnollisen monarkian muodostumisessa menee aikaa ja se vaatii mielellään vähintään yhtä sotaa, ehdotankin valtioliittoa Ruotsin kanssa; poliittisesti pysyisimme erillään (jotain rajaa sentään) mutta muodollisesti tunnustautuisimme Ruotsin kuningashuoneen alamaisiksi.

Bernadottien (Bernadottejen? Bernadottein?) tie on meidänkin tiemme!