Eilen otin vapaapäivän kun piti odotella ihmisiä lukemaan vedenkulutusmittari ja tarkistamaan minkä verran olen lämmittänyt vuoden aikana (ja sitten aikanaan saan takaisin jonkin summan vuokrasta kun olen lämmittänyt vähemmän kuin arvio on). Ystävällisesti olivat ilmoittaneet tulevansa joskus välillä 10-17...jos ei ole paikalla avaamassa ovea niin sitten jättävät ilmoituspyynnön että sovitaan milloin tulevat paikalle, lisämaksua vastana tietysti.
Ystävällisesti tulivat jo ennen yhtä ja pääsin hyvin ruokaostoksille. Ja kas: siellä satoi lunta. Hieman vain mutta kuitenkin.
Yön aikana ja aamulla tulikin sitten enemmän ja yllättäen tänä aamuna joukkoliikenne oli täysin solmussa. Saksassa kun sataa muutenkin enemmän niin luntakin, silloin kun sitä tulee, tulee kertalaakista useampi sentti ja kun täälläpäin ei se lumi ole sellainen yleinen ilmiö johon pitää vain sopeutua niin kaaos on varma. Joskus olisi helpompi olla Suomen (tai Ruotsin) talvessa.
Toivottavasti ovat nyt iltapäiväksi saaneet jotain tolkkua.
Todettakoon muuten, että ne huhut saksalaisen joukkoliikenteen, erityisesti junien, täsmällisyydestä kuitataan täälläpäin lähinnä väsyneenalistuneella naurahduksella: jos johonkin voi Deutsche Bahnilla luottaa niin myöhästymiseen.
Eipä silti, on sitä pahempiakin paikkoja...ikuiset arvet jätti viimekesäinen tutustuminen Belgian rautatielaitokseen. Myöhästyminen on anteeksiannettavaa mutta kun Belgiassa on ihastuttava tapa olla merkitsemättä juniin millään tavalla minne ne ovat menossa, lisätvistinä tietty junien jakaantuminen eli alkuosa junasta menee tottakai eri paikkaan kuin loppuosa...ja kun aikataulusta katsoin että se juna jolla haluan mennä kulkee laiturilta X niin vähän ennen sitä aikaa ilmeisesti tulee flaaminkielinen kuulutus että juna laiturilla X on siirretty laiturille Y ja sen sijaan laiturille X samaan aikaan tuleva juna meneekin ihan eri suuntaan. Ja sen aikaa mitä siellä ehdin asemalla hortoilla (ensin matkustettuani yhden pysäkinvälin väärään suuntaan ja palattuani takaisin) tämä kerta ei näyttänyt olleen mikään poikkeustapaus.
Belgian hämmentävästä logiikasta tuli parin viikon aikana muitakin kokemuksia. Yleisellä tasolla kehitin teorian että ilmeisesti ainakin flaamialueella kaikki asiat on tehty sillä tavalla monimutkaisiksi että kaikki paikalliset luovivat sujuvasti mutta jos vaikka joku onneton vallooni on eksynyt väärälle puolelle maata niin hän ahdistuu nopeasti ja palaa omiensa puolelle. Oletan saman touhun esiintyvän myös siellä valloonien puolella.
