Viimeinen "oikea" Velvet Underground -levy Loaded on jo varsin ristiriitainen kokemus. Maureen Tucker on äitiyslomalla poissa, Lou Reed on hajoamispisteessä (levyn jälkeen jättää yhtyeen ja pitää parin vuoden tauon ennen soolouraansa) ja kun levy-yhtiö pyytää enemmän kaupallista potentiaalia hän tekee levyn "loaded with hits". Onnistuen aika hyvin: kitaristi Sterling Morrison kommentoi levyn ansioksi sitä, että se näytti VU:n koko ajan pystyneen olemaan perinteinen poprockbändi jos olisivat niin halunneet tehdä. Levy päätyi siellä täällä ihan oikeille listasijoituksille ja nykyäänkin jos VU:ia soitetaan radiossa on kappale useimmiten joko Sweet Jane tai Rock'n'Roll.
Reed oli elättänyt aikoinaan itseään tusinapopin liukuhihnasäveltäjänä ja niinpä tälläkin levyllä kolutaan aika monta populaaria tyyliä. Mukana on hyviä kappaleita (yllä mainittujen lisäksi esim. New Age ja Oh! Sweet Nothing) mutta myös pari jokseenkin turhanpäiväistä laulua (sellaisiakin siis VU:lta löytyy!). Jonkun muun tekemäksi se olisi hyvä pop-levy mutta historian paino...
Tämän jälkeen Reed jätti yhtyeen. VU jatkoi vielä jonkin aikaa varjona entisestä (julkaisi vielä yhden levyn Squeeze jota harva on kuullut). Aikanaan julkaistiin myös muutama ansiokas live-nauhoitus ja pari levyllistä käyttämättömiä kappaleita. VU teki myös lyhyen comeback-kiertueen 90-luvun alussa mutta hajosi taas pian ei-pelkästään-musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja Sterling Morrisonin kuoleman jälkeen uutta comebackia tuskin on odotettavissa (comeback-live on myös ihan kuunneltava paketti).
Muista levyistä ansiokkain on kuitenkin Reedin ja Calen yhteistyö vuodelta 1990, Warhol-muistolevy Songs For Drella.
