On tullut katsottua taas nippu leffoja.
Ensinnäkin, niitä italialaisia gialloja ja kauhuleffoja mitä mukaan tuli Roomasta: Dario Argenton L'Uccello dalle Piume di Cristallo ja Il Gatto a Nove Code, Sergio Pastoren Sette Scialli di Seta Gialla ja Lucio Fulcin Paura nella Citta dei Morti Vivendi.
Kaikkia voisi luonnehtia kiintoisiksi filmeiksi, joissa saadaan aikaan hyvä tunnelma jos jättää huomiotta juonen epäloogisuuden, ja tyylillisesti ne ovat toki hienoja.
Argenton leffoissa murhien määrä korvaa niiden järkevyyden (kuten se yksi valokuvaaja, jonka todistusaineistosta ei murhaaja voi millään tietää), Pastoren leffassa perusasetelma on jo viehättävän vinksahtanut (murhien välineenä on musta kissa jonka kynsiin on sivelty kurarea...) ja Fulcin leffasta ei edes tiedä mistä älyttömyydestä aloittaa..."ei järki päätä pakota"-palkinto menee ehdottomasti miespääosalle joka kuullessaan arkusta ääntelyä (viitaten että siellä oleva nainen onkin elossa), päättää avata arkun hakkaamalla siihen reiän hakulla. Siihen pään kohdalle. Toki kohtaus on hienon näköinen ja varsin pelottavakin mutta silti...näyttelijäsuorituksiakin voisi erityisesti Fulcilla kommentoida monilla sanoilla (joihin "näyttelijäsuoritus" ei välttämättä kuulu). Mutta mikäs siinä jos leffat saa näyttämään hyviltä (ja jos joku osaa selittää sen Fulcin leffan lopun niin olisin kovin kiitollinen).
Vastavedoksi sitten leffa jossa on myös monimutkainen juoni ja visuaalista upeutta: Ernst Lubitschin romanttinen mykkäkomedia Marriage Circle. Nainen jahtaa parhaan ystävänsä aviomiestä, tätä parasta ystävää piirittää aviomiehen kollega ja naisen mies vuorostaan kerää todistusaineistoa avioeroa varten...ja kaikki toteutettu legendaarisen keveällä ja elegantilla Lubitsch-kosketuksella. Heräsi kiinnostus myös nähdä Lubitschilta toinen mykkäelokuva, Lady Windermere's Fan, jossa kuulemma Oscar Wilden näytelmästä on saatu uskollinen ja toimiva tulkinta käyttämättä juuri lainkaan Wilden dialogia...
Eilen illalla tuli aloitettua sitten myös Charles Laughtonin The Night of the Hunter, mutta katsoin vain puoleenväliin kun se on oikeasti hurja ja pelottava teos...tänä iltana katson sen toisen puolikkaan. Tulee mieleen Flannery O'Connorin novellit...
