Half Machine Lip Moves

Suositusten jälkeen katsoin sitten Kill Billin. Ensimmäinen osa oli hyvä, teatraalista ja visuaalista veribalettia mutta toisen osan Sergio Leone - henkilövetoinen draama ei toiminut kauhean hyvin. Tarantino tekee hyviä tilanteita ja dialogeja mutta ei järin kiinnostavia henkilöitä. Olihan sekin viihdyttävä mutta...
Sinänsä huomauttaisin tarpeettomasta kikkailusta. Se hahmonnimen piippaaminen oli lähinnä typerä ratkaisu, manga-pätkä oli hyvä idea mutta liian pitkä, mustavalkoisten pätkien olisi pitänyt paremmin noudattaa tarinankerrontaa kuin teki nyt (ja ne olivat liian pitkiä). Paljon hyviä ideoita, joiden hiomisella olisi saanut paljon aikaan.

Todettakoon myös että Daryl Hannah, 80-luvun romanttisten komedioiden tähtönen oli hauska bad-ass tappokone. Ja Monty Pythonin Salad Days on peruuttamattomasti korruptoinut irtoraajoista sinkoilevat verisuihkut.

Kävin myös katsomassa Spider-Man kolmosen. Leffa oli uhkaavasti käymässä sarjan parhaaksi mutta loppupuoli kävi niin yltiösentimentaaliseksi siirapiksi että pahaa teki...ja meteoriitista tuleva avaruusmömmö on tylsä klisee, vaikka muuten Venom olikin viehättävä otus (ja Tobey veti hienon roolisuorituksen Venomin yhteydessä).

Eilen hymyilytti kun huomasin parinkin baarin mainostavan jo nyt että siellä voi viikonloppuna katsoa suorana euroviisuja isolta kankaalta...sopii arvata olivatko homobaareja :)

Tuli taas kaivettua esiin Paul Hillierin levy Bitter Ballads, levy jolla Hillier tulkitsee runoilijoiden tekstejä vanhan musiikin tyyliin. Runoilijat vaihtelevat Sapfosta Yeatsin kautta Gertrude Steiniin, sävelmät ovat joko lainattuja teoksia keskiajalta tai sitten tätä varten sävellettyjä.

Erityiseksi suosikikseni levyllä on noussut ehkä maailman synkin kappale (sori vaan, Peltoniemen Hintriikka), Ballad of Marie Farrar, Bernart de Ventadornin sävelmään tehty yksinlaulu Bertolt Brechtin runosta. Mukava yhdeksänminuuttinen yksityiskohtainen kuvaus naimattomasta piiasta joka synnyttää salaa lapsen ja tappaa sen

No, vaihtoehdoksi löytyy kyllä myös hilpeä tanssilaulu Clever Tom Clinch Going To Be Hanged, Jonathan Swiftin runo esitettynä Packington's Poundin sävelellä. "...My conscience is clear, and my spirits are calm, And thus I go off without Pray'r-Book or Psalm. Then follow the practice of clever Tom Clinch, Who hung like a hero, and never would flinch." (eräs kirjoittaja kommentoi runoa gangsta balladiksi...)

Ja tunnelmia löytyy paljon tuolta väliltä.

Pitäisi ehkä lopettaa naureskelu niille jokavuotisille "lumisade yllätti autoilijat" -lööpeille kun itse en ole vieläkään sisäistänyt sitä jokakeväistä pikkufaktaa että jos istuskelee pari tuntia auringonpaisteessa niin iho voi palaa. Vaikka olisi kevät. Ehkä jo ensi vuonna tuon voisi muistaa.

Eli olin piknikillä muutaman tutun kanssa puistossa, leppoisaa oli vaikka kuoharia olisi pitänyt olla enemmän (seurueen suomalaiset olivat varustautuneet pullolla per henkilö, loput pullolla per seurue...ei näin!). Muuten ei sen kummemmin tullut juhlittua.

Sittemmin Eräs Henkilö ilmoitti että haluaa olla ystävä muttei mitään muuta. Nyt tekisi mieli juoda pullollinen taskulämmintä kossua.