vuos sit oltiin berliinissä bf:n kanssa täyttämäs 30 ja menettämäs sydämensä sil kaupungil. muutama viikko vajaa vuos sit erottiin. edellee nousee välil pala kurkkuu. jos erosta toipumisee menee puolet ajasta ku olttin yhdes mul olis edes viel vajaa 2 vuotta tätä. okei, on enemmän päiviä etten mieti eroo. kaikki on hyvin, mul alkanu rakentuu uus elämä, ja vielä kaukana kaikesta menneestä. ja silti. kaikki on kans helppo upottaa työhön tai opiskeluu. ja huomaa miten sitä hakee.. mul ei o eron jälkee ollu mitää sen kummempaa, pari säätöä. kumpikaa ei tuntunu miltää. ei missää. ja okei kerran olen ollu ihastunu eron jälkee. ja se tuntu.
kuulin aikoinaa et ulkomailla ollessa iskee herkästi masennus ja koti-ikävä josku 5 viikon jälkee. mul on nyt pian 4 täynnä ja alkaa olee hiuka sellanen olo et välil mä vaan istun enkä tee mitää ja välil on iha hyvä olla ja välil tulee sellanen haikee olo ja sellanen et.. et ei se sittenkää o ihan hyvä näin.
ja tuntuu et haluun jäädä tänne. kaikki tuntuu selvält. jotenki.. en tiä. voik se olla sitä et ekaa kertaa pitkiin aikoihi on onnellinen?
