I went to the library yesterday to get 'The Gospel According to Jesus Christ' by José Saramago. I accidentally made a turn to the wrong isle and ended up in front of a shelf with one single book in the uppermost right hand corner. Being so alone, it caught my attention and even more so when I recognised the cover and saw the title: 'Poppimysiikkiä Vittulasta'. Exactly; Mikael Niemi's debut novel in meänkieli. At the moment I am still trying to determine whether it is a separate language of a Finnish dialect. I can quite well understand the language (this is the experimentation part) as my own dialect as well is very much based on Swedish as is meänkieli. On the other hand, it did have its own section at the libary amongst English, Persian and French, to name a few, so one would gather it is treated as being a separate language not a dialect. In Sweden, meänkieli is an official minority language alonside Finnish (that is, general Finnish, not one dialect). According to Wikipedia, it is a language of its own. Interesting.
An extract from chapter 6 (or, Kapititteli 6) in which an old and extremely religious matriarch has just died and her will is being sorted out by the relatives:
"Jo samana iltapäiväna alethiin riitelheen perinöistä. Ootethiin että kraviaisaishommat olit ohi ja krannit ja saarnamiehet olit lähtenheet. Sitten panthiin pirtinovet kiini kaikilta asihaan kuulumattomilta. Suvun eri haarat, oksat ja ympatut ytskotit kokkoinuit issoon köökhiin. Tokumentit panthiin pöyäle. Lukuklasit haethiin framile väskyistä ja palanseerathiin hikisillä nokanvarsila. Krakistethiin kurkut selväksi. Kastelthiin huulet kankeila, terävilä kielilä. Ja sitte se pamahti käynthiin.
Tietenkihään ämmi oli kirjottanu testamentin. Se oli kirjotusvihossa ja se oli vallan laaja. Yksityiskohtia oli yksi toisen perästä, sivu ylös ja sivu alas ämmin tärisevällä käsialala. Se ja se saapi sitä ja sitä mutta vain näilä ehoila. Mutta ko ämmi oli valmistellu testamenttiä viimiset viistoista vuotta, ja sitäpaitti ollu kiirilinen, niin muutoksia aivan vilisi, yliviivauksia ja lissäyksiä marginaalissa, irtoplaavi oli kans jossa oli sekaisia merkintöjä. Jokku sukulaiset oli jätetty syrhjään perinöstä useamanki kerran mutta sitte taas otettu takasin periliseksi. Toiset sai periä mutta vissilä määrätyillä ehoila, niinku esimerkiksi että suvun eessä tunnustaa elävän uskonsa, luopua viinapirusta eli pyytää läsnäolevilta plys Jeesukselta Kristukselta antheeksi joitaki tarkoin selostettuja syntiä mitä oli sattunu vuositten varrela. Koko teksti oli toistettu ja allekirjotettu monheen kerthaan, paitti tärkeä irtoplaavi, valitettavasti. Sitäpaitti kaikki oli kirjoitettu meänkielelä."
Mikael Niemi: Poppimysiikkiä Vittulasta (2000).
- - - - -
Below the flag of Meänmaa, or 'Meänmaan flaku'.
2 kommenttia
millikan
15.6.2008 17:14
Meänkieli is pretty much on the border of being seprate language, saying which is language and which is dialect is often difficult and usually with numerous political connections...
Like Scottish (as in the dialect of English, not Gaelic) has sometimes been separate language and sometimes not. And skane was originally dialect of Danish, until the area came to Swedish possession and the local talk became dialect of Swedish...
I can sort of understand with effort Karelian, but that is already such an effort I consider it separate language (or possibly two or three languages). With meänkieli I cannot really say.
Splenetic
20.6.2008 13:55
One definition is that a dialect becomes a language when it has its own army. Nice theory but doesn't quite hold water. For instance, Iceland does not have an army but I doubt anyone has the courage to claim Icelandic wouldn't be a separate language.
And yes, Karelian is very much out there as far as I'm concerned.