Keskustelu taiteen moninaisuudesta käy vilkkaana niin muualla maailmassa kuin Suomessakin. Monissa puheenvuoroissa on sanottu, että erityisesti valkoihoisuus, heteroseksuaalisuus ja mieheys ovat yliedustettuna kulttuuritarjonnassa. Näin myös Suomessa.
Toisaalta: eikö myös kulttuuritarjonta heijasta ympäristöään?
Suomessakin elää myös muita kuin valkoihoisia, heteroseksuaaleja miehiä. Aina on hyvä pohtia sitä, että nämä ovat esillä kulttuuritarjonnassa ja myös tekevät sitä. On tärkeää, että tarinassa moninaisuus tuodaan esiin, ja sen läsnäolo jopa tiivistetysti on perusteltua.
Esimerkiksi aiemmin syksyllä julkaistussa selvityksessä kerrottiin, että moninaisuus pääsee esiin suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa niukasti. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvien roolit ovat usein lisäksi pienrooleja, kokonaisuuden suhteen vähemmän merkittäviä ja hahmot toisaalta vallitsevien stereotypioiden mukaisia. Tähän liittyen viihde- ja kulttuurialan palkintojen saamisessa moninaisuuden läsnäololla on tulevaisuudessa yhä suurempaa merkitystä.
Päälleliimattuna moninaisuus ei kuitenkaan ole uskottavaa.
Mutta kuka sitten voi käsitellä moninaisuuteen liittyviä teemoja? Johonkin kansanryhmään kuuluminen antaa luonnollisesit paremmat eväät tuoda esiin juuri sen ryhmän näkökulmaa. Toisaalta kunnollisella pohjatyön tekemisellä ja perehtymisellä on mahdollista sanoittaa jonkin ryhmän maailmaa erinomaisestikin - kenties jopa ryhmään kuuluvaa kattavammin, kun kokemus omasta ryhmästä ei aja tulkitsemaan omaa kokemusta koko ryhmää kattavaksi.
En lue kirjaa siksi, että tekijä tai esiintyjä kuuluu tai on kuulumatta johonkin vähemmistöön - on vaikkapa homoseksuaali. Lähestyn asiaa mieluummin sisällön kuin tekijän kautta. Luen kirjan, katson elokuvan tai kuuntelen musiikkia siksi, että voin arvella sen tarjoavan minulle elämyksen, uutta näkemystä ja uusia ajatuksia.
Yksi juonne keskustelussa on pohdinta siitä, voiko enemmistöön kuuluva esittää vähemmistöön kuuluvaa roolihahmoa - ja yksittäistapauksena myös, pitääkö vähemmistöön kuuluvan joutua esittämään enemmistöön kuuluvaa roolihahmoa. Esiintyjän ammattitaitoa on uskottava asettuminen toisiin nahkoihin. Tekijän osaamista on kyetä käsittelemään maailmaa muidenkin silmin.
Hyvä tarina ja sen uskottava esittäminen on lopultakin tärkeintä - oli kyse puhtaasti viihteestä tai kannan ilmaisemisesta. Taiteen tekijöiden ja tekemisen roolin korostuminen vie pahimmillaan voimaa itse taiteelta ja sen sanomalta.
