Tom of Finlandin (Touko Laaksonen 1920-1991) taiteen merkitystä on arvioitu New York Timesissa, taiteilijan syntymän satavuotismerkkipäivän tiimoilta. Juttuun on haastateltu kahdeksaa nykytaiteilijaa.
Suomen kansainvälisesti tunnetuimpiin taiteiijoihin kuuluvan Laaksosen varsinainen työ oli mainospiirtäjänä, mutta samalla hän piirsi myös omia eroottisia fantasioitaan edustavia töitä - ja niille julkaisualustana oli yhdysvaltalainen Physique Pictorial -lehti. Tätä kautta Laaksosen tuottama kuvasto levisi maailmalle - joskin tabu-aihetta edustaneiden töiden osalta tekijänoikeuksista (ja etenkin kuvien käyttökorvauksista) oli mahdotonta huolehtia.
Samalla Suomessa ToF oli tuntematon, kuten toki muuallakin marginaalin ja tiedostavien piirien ulkopuolella: asenneilmapiiri ei ollut kypsä hyväksymään miesten välistä lihallisuutta.
Suuren maailman populäärikulttuuri otti kuitenkin jo varhain vaikutteita Tom of Finland -kuvastosta - siitä, jota nykyään on postimerkeissä ja esillä lapsiperheidenkin kylpyhuoneissa, Finlaysonin tekstiilimalliston muodossa. Toisaalta voi pohtia, onko ToF-kuvasto värittänyt kuvaa homomiehistä jopa liikaakin. NYT:n jutussa arvioidaan, että vaikkapa Jim Morrison, Elvis sekä James Dean ovat velkaa ToF:n taiteelle.
Kommenteissa ToF:n taiteen kanssa vastakkain laitetaan pohjoismainen kulttuuri, johon jälkensä on jättänyt protestanttinen pidättyvyys, pimeys ja ahdistus. Samalla ToF:n taide on suorasukaista seksiä yhdistettynä herkkyyteen ja viattomuuteen.
Suomessa asiasta on uutisoinut Iltalehti nostaa jutun otsikkoa myöten esiin losangelesilaisen performanssitaiteilijan Cassilsin kommentin, jonka mukaan "Tom of Finlnadin taide on todennäköisesti ainoa, jonka ääressä olen runkannut".
NYT:n jutussa ToF:n lihaksikkaita mieshahmoja myös verrataan Tove Janssonin Muumi-hahmoihin. Jo keväällä 2017 Image-lehdessä julkaistussa Antti Holman kirjoituksessa liitettiin ToF-kuvasto Muumi-kuvastoon.
