"The sun shines out so bright"

Kevät tuli, aurinko paistoi päivällä kirkkaasti.
Aurinko paistoi päivällä hemmetin kirkkaasti.
Samoin eilen. Väsyttää.

"I'm very glad the spring has come
The sun shines out so bright
All the birds that are on the trees"

Noin päättyy Morrisseyn "Southpaw Grammar" -LP:n
aloittava kappale "The Teachers Are Afraid Of The Pupils".
Opettajat pelkäävät oppilaitaan ja oppilaiden
vanhempia. Eivät viihdy töissään.
Pelkäävät ja ovat väsyneitä, osa loppuunkuluneita.
(=suomennosyritys sanonnalle burn-out...).
Kappaleen muka-valoisassa lopussa kevät tulee
kesäntulon merkkinä, vihdoinkin hetkeksi lomalle
tästä kaikesta, kaikki nuo linnut ovat puissa ja niiden
katselija ei ole minkäänlaisessa vastuussa niistä,
riittää kun katselee niitä vaan.

Kappaleen alussa luodaan kuvaa väsymyksestä,
turhautumisesta ja uhantunteesta pelottavuuteen asti:

"There's too many people
planning your downfall.
When your spirit's on trial
these nights can be frightening.
Sleep transports sadness
to some other mid-brain,
and somebody here
will not be here next year"

Noiden sanojen tunnelma puhukoon sellaisenaan puolestaan.
Ja kappaleessa toistetaan 12 kertaa, miten:
"To be finished would be a relief".
Että olisi helpotus, jos joku lopettaisi... minut.
Siis laulun tarinan kertojan.

Tekemättömät työt.
Kevätsiivouksen aika.
Yli 15000 euroa opintolainaa pitäisi maksaa.
Minulla ei ole mitään hajua miten hoitaisin raha-asiani kunnolla.
Tai työurani. Väsyttää.
Olen pätkätyöläinen, ja tämänhetkinen työsuhteeni
päättyy kahden viikon päästä.
Hyvä kun päättyy, "esimiessuhteeni" on tässä
pätkätyössä ollut melkoisen oireellinen.
Mutta huono kun päättyy, ei tietoa vakituisista
tuloista sen jälkeen, keikkatöitä vaan.

Pölhö haluaisi ostaa kanssani asunnon.
Minäkin haluaisin, mutten uskalla ajatella asuntolainaa.

Ja nykyisessäkään tilanteessa en osaa ajatella
"koti-iltaa" normaalina asiantilana, tavallisena ja
tavanomaisena tapana viettää iltoja. Ne ovat
pikemminkin mukavia poikkeuksia. Olen sen verran
levoton, vaikka niitä - ja Pölhöä - kovasti rakastankin.
Silloin tällöin.

Edelleen työn alla oleva päätyöni oli minulle joskus
intohimo. Nyt en tunne sitä kohtaan juuri mitään.

Zimbabwen oppositiojohtajat vangittiin. Jälleen.
Ja heitä kidutettiin. Jälleen.

Pohjoisen napa-alueen vuotuinen keskilämpötila
on noussut keskimääräisesti ainakin kahdella asteella.

Päivi Räsänen valitaan ensi sunnuntaina mitä
todennäköisimmin eduskuntaan.

Susan Kurosen kirjasta "Pääministerin morsian"
taidetaan tehdä elokuva.

Tunnen paljon ihmisiä ja minun seurassani viihtyy
paljon ihmisiä.
But, there are very few I can truly communicate with.

Onko tässä siis syytä haluta olla onnellinen?

Vai... olla vaan?

Tyytyä ja olla tyytyneenä tyytyväinen
(cheers for the concept, Stella).

Niinpä, lähdenpä tästä nappaamaan iltapalaa,
pari tuoppia, ja pussaamaan Pölhöä.

Huomennakin aurinko taitaa päivällä paistaa
aivan s**tanan kirkkaasti.