Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara ansaitsi demonipuheillaan enemmän kuin arkkipiispa. Iltalehden tekemän selvityksen mukaan ansaitsi julkisten verotietojen mukaan viime vuonna 127 000 euroa. Jalovaaran liikkeen Rukousystävät ry:n poliisihallitukselle toimittamien tietojen mukaan yhdistys keräsi vuosien 2009-2011 aikana 644 555 euroa.
Kallion seurakuntaneuvosto ryhtyi keväällä 2013 tutkimaan tarkemmin Jalovaaran menettelytapoja, joista myös televisio-ohjelma MOT raportoi samoihin aikoihin keväällä. Minä kävin kahden muun Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa Kallion kirkossa tutkimassa tapahtumien taustaa. Pirkko Jalovaara oli useiden vuosien ajan kiertänyt eri seurakunnissa pitämässä Sanan ja Rukouksen iltoja, joissa hän oli parantanut ihmisiä ajamalla rukouksella ja kätten päälle panemisella riivaajahenkiä eli demoneita, jotka aiheuttavat hänen mukaansa sairauksia, kuten skitsofreniaa, masennusta ja homoutta.
Jalovaaran toiminta ei ollut tapahtunut salassa, vaan hän oli vetänyt Kallion kirkon täyteen
ja hän oli ollut yhteistyössä Kallion seurakunnan papin kanssa. Tosin demonien ajaminen ei ollut myöskään virallisesti Kallion seurakunnan toimintaa, vaikka monet Kallion teologit olivat olleet tietoisia hänen toiminnastaan. Siitä oli kuitenkin vaiettu, eikä kukaan ollut aikaisemmin uskaltanut protestoida demonien ajamista vastaan.
Vasta kun Jalovaaran toiminta oli ylittänyt uutiskynnyksen, siihen uskalsivat puuttua Kallion seurakuntaneuvosto ja sen uusi kirkkoherra Teemu Laajasalo. Olin itse vienyt demonien manaamisen hoitomuotona tieteellistä mielenterveystyötä koordinoivan Mielenterveyspoolin kokoukseen Helmin puheenjohtajana. Mielenterveyspooli moitti jyrkästi Jalovaaran toimintaa pitäen sitä tehottomana ja vaarallisena uskomushoitona: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mielenterveyspooli--demonipuheet-jopa-hengenvaarallisia-/1912778
Annoin Kallion seurakuntaneuvostolle ja kirkkoherralle omana kantanani lausunnon, jonka mukaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulos ajaminen on epätieteellistä ja kohteelleen vaarallista, epäluterilaista koska Suomen evankelisluterilainen kirkko on jo sanoutunut irti sananmukaisesta demoniuskosta teologisissa kannanotoissaan ja muistutin että evankelisluterilainen kirkko sai alkunsa juuri siitä kun Luther esitti teesinsä katolisessa kirkossa harjoitettua aneiden keräämistä vastaan. Varoitin siitä, että pelkkä demonijahdin kieltäminen johtaisi umpikujaan, sillä havaintojemme mukaan Jalovaaran asiakaskunnassa oli paljon syrjittyjä ja syrjäytettyjä ihmisiä, jotka selvästikin saivat henkistä lohtua siitä, että heidän epätoivoonsa vastattiin.
Ehdotin, että Kallion seurakunnassa jatkettaisiin köyhien ja syrjäytettyjen keskuudessa tapahtuvaa jalkautuvaa ja vastaanottavaa diakonista ja teologista työtä samaan tyyliin kuin esimerkiksi Tuomasmessuissa, ilman syntipukkiryhmien demonisointia ja sairaaksi leimaamista. Muistutin myös että tieteellisessä maailmassa homoutta ei ole pidetty psykiatrisena häiriönä sitten vuoden 1974 yhdysvaltalaisessa sairausluokituksessa tai vuoden 1981 jälkeen Suomessa voimassa olevassa tautiluokituksessa.
