Ketunkivi

Viime viikonlopusta ei tullutkaan vielä kerrottua. Normaalistihan pakkaamme auton kuuden maissa perjantaina ja lähdemme ajamaan Villalle. Nyt perjantai-ilta meni kotona lepäillessä. Hauskat kotivideot, yksi suosikkiohjelmistamme, viihdytti taas. Se on tällä hetkellä ehkä ainoa tv-ohjelma, joka saa joskus nauramaan aivan hervottomasti (Pikku-Britannia, Presidentin kanslia ja Uutisvuoto naurattavat toisella tavalla). Puoliskoni, joka ei ilmeisesti ole yhtä vahingoniloinen luonne kuin mä, ei naura ihmisten toilailuille ja vahingoille ihan yhtä varauksettomasti.
Lauantaina aamupäivällä puolisko menetti kuntosalineitsyytensä, kun kävi ensimmäistä kertaa tuossa lähellä sijaitsevalla salilla. (Hän on kyllä käynyt salilla joskus 90-luvulla, mutta mielestäni neitsyys palautuu 10 vuoden tauon aikana). Hyvä juttu, toivottavasti kuntoilu auttaa häntä työssäjaksamisessa ja yleisessä virkeydessä.
Kuntoilun jälken lähdimme kaupungille tapaamaan J&R:a, kiertelimme katsomassa jouluosastoja ja kävimme kahvilla. Ostin illaksi valkoviinipullon sorttia De Bortoli, Gewurztraminer Riesling, Australia, 2007. Tämän merkin opin J&R:lta kesällä; puolimakea, eksoottisen hedelmäinen viini. Kesällä poikain terassilla se tuoksui ja maistui vahvasti aprikoosille. Hyvää talvellakin.
Toinen ystäväpariskunta T&J kutsui sopivasti illaksi käymään, asuvat tässä kävelymatkan päässä. Pyysin J:n sinne mukaan, kun kerran olimme viikolla neuvotelleet yhteisistä lauantain menoista. Kävelimme kirpeässä pakkasessa tovin. T&J:lla oli ihana leivonnaisten tuoksu, parsakaali-fetapiiras odottamassa, kuumaa glögiä - kodikasta ja lämmintä. Puoliskoni liittyi seuraan yhdeksän maissa. Hän oli paennut työpaikan pikkujouluista siinä vaiheessa kun oli soitettu "Kannaksen kaunein lotta"...
Päädyimme lopulta tietenkin yökerhoon, mikä oli melko turhaa, se ei tuonut enää lisäarvoa iltaan, niin kuin ei yleensäkään. Paitsi J:lle, kuten kuulimme seuraavana päivänä...

***

Katsoiko joku muu tällä viikolla Teemalta Hittimittari-ohjelmaa vuodelta 1985? Suurta hupia - oliko se pukeutuminen oikeasti niin rumaa! Mutta vielä suurempi tyrmistys oli ihmisten nuoruus - tai vanhuus - miten sen nyt ottaa. Kuvatekstissä luki vaikkapa Sirpa Virtanen, 27-v, mutta kuvassa oli tantta joka näytti vähintään 45-vuotiaalta. 19-vuotias poika näytti 40-vuotiaalta junttiperheenisältä. Erittäin ryppyinen ja kärsineen näköinen vanhus oli - 61-vuotias! Mitä helvettiä? Mitä tapahtui 25 vuodessa? Pohdimme, että nuo samat ihmiset luultavasti näyttävät tänä päivänä nuoremmilta kuin vuonna 1985, ainakin naiset. (Onko yhtään parempi asia, että nykyään 50-vuotiaat yrittivät näyttää 19-vuotiailta, huomautti työteverini.) Tiedä häntä, mutta takaisin ajassa en itse haluaisi (edes 90-luvulle), tuskin moni muukaan.

Työtoverini palasi työmatkalta Washington DC:stä ja toi minulle hauskan tuliaisen, josta hän tiesi minun pitävän (jollain kieroutuneella tavalla): pussillisen periamerikkalaisia Life Savers -pastilleja. Siis niitä jotka maistuvat hammastahnalta ja löyhkäävät metrien päähän. Hajun takia työtoverini oli kuljettanut pastillit kaksinkertaisen muovipussin sisällä. Hengitys todella "raikastuu"...
Pastillien maku tulee eräistä kasveista mm. lamosalalista (Gaultheria procumbens) saatavasta öljystä, joka on kemialliselta koostumukseltaan metyylisalisylaattia. Lamosalali on sellainen pieni puolukan näköinen pensas, jota myydään yleisesti nyt joulun alla koristekasvina. Punaiset, isoja puolukoita muistuttavat marjat maistuvat metyylisalisylaatilta. (Marjoja ei kuitenkaan saa maistaa kaupan kasveista, sillä ne on kyllästetty torjunta-aineilla!)
Metyylisalisylaatin haju on minulle töistäkin tuttu, sillä sitä käytetään eräiden mikroskooppipreparaattien tekemisessä.
Wikipedia kertoo aineesta jotain kiinnostavaa:

"It is also a potentially entertaining source of triboluminescence; when mixed with sugar and dried, it gains the tendency to build up electrical charge when ground. This effect can be observed by crushing wintergreen Life Savers candy in a dark room.
(E.N. Harvey, "The luminescence of sugar wafers" Science, 14 July 1939: Vol. 90. no. 2324, pp. 35–36.)

Huomatkaa erityisesti viite: Science-lehti. Siis Nature-lehden ohella toinen tänäkin päivänä kaikkein arvostetuimmista yleistiedelehdistä! Kai on niin, että kun ollaan riittävän korkealla foorumilla, on varaa olla humoristinen.
No, mun oli pakko kokeilla. Pimeään vessaan sata vuotta vanhan, valmistujaislahjaksi saamani kivihuhmareen ja pastillien kanssa (onneksi puolisko oli kuntosalilla). Eihän siinä mitään kipinöintiä näkynyt, pöh sentään.

Tämän illan hyödyllinen askare oli tukkeutuneen tistiallasviemärin avaaminen. Pikkuruisen keittiömme pikkuruisen tiskipöydän takimmainen allas oli kokonaan tukossa. Edelliset asukkaat tuskin olivat koskeneet siihen. Jouduin avaamaan koko härvelin ja irrottelemaan osat toisistaan. Iljettävää, mutta tuli tehtyä.
Olenko maininnut, että olen saanut kasvatuksen, jossa arvostettiin käytännöllisyyttä erittäin korkealle. Isän ja äidin mukana kaikenlaisissa askareissa, maatilan töissä ja erilaisten koneiden korjaamisessa, rakennustöissä jne. oli kertakaikkiaan opittava näkemään, miten homma toimii. Epäkäytännöllisyyttä ja avuttomuutta (joiden synonyymi oli usein "kaupunkilaisuus") halveksuttiin melko avoimesti (Se oli typerää; avuton tarvitse apua eikä halveksuntaa. Yritän olla tässä asiassa vanhempiani parempi, vaikka en taida onnistua kovin hyvin). Tämän kasvatuksen seurauksena ei ole juuri mitään käytännön työtä, johon epäröisin tarttua. Se on erittäin hyödyllistä kun omistaa vanhan maatilan.

Puolisko palasi meriltä, mutta menee vielä huomenna työpaikan pikkujouluihin. Niinpä olemme erittäin pitkästä aikaa viikonlopun Helsingissä. En ole käynyt Pitkänsillan eteläpuolella viikkoihin, joten huomenna on kivaa päästä käymään kaupungilla. Toivottavasti hyasintteja on jo myytävänä, ostan yleensä ensimmäisen heti kun ne ilmestyvät kauppoihin ja uuden aina kun edellinen on kuihtunut. Hämärä huone, pöydällä palaa kynttilä ja tuoksuu hyasintti, kädessä höyryävä glögilasi - siinä talvi-ilta parhaimmillaan.
No, huomenillalla sitten J:n kanssa n:lle drinkille jonnekin, luultavasti Roomiin ainakin. Jos jotakuta kiinnostaa tavata ihminen bloginimimerkin JPHki takana niin harvinainen tilaisuus olisi huomenna lauantaina, Helsingin yössä!

Puoliskoni seilaa pari päivää työpaikan laivaseminaarissa, joten olen nyt kaksi iltaa työmatkaleskimiehenä.
Ah, saan tehdä ihan mitä huvittaa, eli: olla kotona hämyisässä valaistuksessa, olla avaamatta tv:tä koko iltana, köllötellä Rasmuksen kanssa, kuunnella musiikkia. (Ja näköjään kirjoittaa blogia)
Ei sillä etten viihtyisi rakkaan puoliskoni seurassa; pari kuukautta jatkunut yhteisasumisemme on sujunut oikein hyvin, kiitos kysymästä. Mutta ehdin asua niin monta vuotta yksin ja nauttia siitä, että yksinäinen ilta tuntuu vaihteeksi hyvältä.
Kuuntelen jo Barbra Streisandin hienoa Christmas memories -joululevyä (kyllä, luit aivan oikein), kuten olen kuunnellut useina vuosina joulun alla. En välitä juuri muista joululauluista, en varsinkaan uskonnollisista enkä lapsellisista. Streisandin kappaleet ovat aikuisten joululauluja, joissa on aika vähän jeesusta, ei lainkaan tiptappia, mutta sitäkin enemmän tunnelmaa ja ihmissuhteita, eli asioita joita arvostan. Streisandin ääni ja tulkinta ovat omaa luokkaansa. (Oletteko muuten kuulleet hänen versionsa kappaleesta New York state of mind?)
Jouluun - vaikka sitä en enää kovin paljon juhlana arvosta - liittyy niin paljon lämpimiä lapsuusmuistoja. Hyvin paljon.

Singing carols
Stringing popcorn
Making footprints in the snow
Mem'ries
Christmas mem'ries
They're the sweetest ones I know
Cookies baking
In the kitchen
Cards and ribbons
Everywhere
Frosty Christmas mem'ries
Float like snowflakes in the air
...

(Streisand: Christmas mem'ries)

Teimme kesällä likööriä tällaisista keltaisista ruusuista, joista Rasmus, toisin kuin me, ei näköjään pidä. Likööri on siivilöity ja pullotettu ja kypsymässä. Emme ole sitä vielä maistaneet.
Sen sijaan sunnuntaina, kun J oli meillä vieraana Villalla, maistoimme kirsikkalikööriä aterian päätteeksi. Kirsikkaliköörin teimme Lepaan puutarhamessuilta ostetuista mehevistä, mustanpunaisista lepaalaisista kirsikoista. (Hyvin harvinaista voida ostaa suomalaisia kirsikoita.) Kirsikkalikööri oli aivan järjettömän hyvää, kuten olin jo todennut sitä siivilöinnin yhteydessä maistellessani. Se on rubiininpunaista ja maistuu karvasmantelilta ja kanelilta. Ja kaikki maku on peräisin vain kirsikoista, sokerista ja alkoholista. Jos ette ole vielä kokeilleet liköörien tekemistä itse, kokeilkaa! Se on helppoa ja tulos on jotain aivan muuta kuin Alkon esanssilitkut.

Rasmuksen pissassa oli verta parina päivänä viime viikolla, M soitti huolestuneena ajan ja mä kiikutin koiran eläinlääkäriin. Tutkimuksia varten piti viedä pissanäyte. Vakiokeino sen keräämiseksi on kuulemma kulkea koiran perässä löylykauhan kanssa ja työntää kauha alle. Koska meillä ei ollut löylykauhaa, käytin pitkulaista jäätelörasiaa ja onistuinkin lopulta saamaan lirun talteen. Eläinlääkäriasemalla lääkäri työnsi sormen koiran pyllyyn (Rasmus ei reagoinut siihen mitenkään) ja totesi: "Eturauhanen palpoidessa suurentunut ja aristava. Leikkaamattomien vanhenevien urosten yleinen vaiva, pahenee naaraiden juoksukausina. Hoidoksi antitestosteronipistos ja sulfakuuri."
Meidän poikaraukka täyttää vasta kuusi vuotta ja kärsii jo vanhuudenvaivoista! Kerroin eläinlääkärille, että Rasmus on asunut koko ikänsä maalla, kaukana nartuista, ja muuttanut kaupunkiin vasta pari kuukautta sitten. Lääkäri piti tästä aiheutunutta äkillistä testosteronimyrskyä mahdollisena syynä vaivoihin. Tänne syntiseen Kallioon muutto oli siis haitallinen koirapoloisen terveydelle!
Jos vaiva pitkittyy, joudumme ehkä leikkauttamaan Rasmuksen. Sitä ennen sen erinomaiset geenit (ei näyttelykriteerien vaan luonteen puolesta) täytyy kuitenkin saada siirrettyä seuraavalle polvelle. Vapaita ja halukkaita Parson-Russel-naaraita, anyone?

Meillä on ollut viime ja tällä viikolla vieraana ystäväni Oulusta; hän on käymässä kurssilla Aleksanteri-instituutissa ja majoittunut meille. Pelkäsin etukäteen hiukan, miten pitkä vierailu melko ahtaassa asunnossamme sujuu. Huoli oli turha, meillä on ollut hilpeää ja hauskaa - vieraamme on erittäin puhelias ihminen. Hän on lukenut meille ääneen Anna Politkovskajan kirjaa, kertoillut hurjista seikkailuistaan Venäjällä ja Virossa ja analysoinut naapurimaidemme kulttuurieroja. Mm. katsoimme suuresti nauttien tv-dokumenttia venäjänkarjalaisesta ex-narkkarista, joka asuu nyt Suomessa ja työskentelee maatalouslomittajana. Siitä siirryttiin sujuvasti Eddie Murphy -elokuvaan ja BB:hen (mä tosin en kykene katsomaan Murphya). Hän riemastui kun perjantaina Villalle ajaessamme kaivoimme esiin Dima Bilanin levyn. On kuulemma ollut Bilan-fani jo vuosia sitten asuessaan Pietarissa.
Vieraamme on politiikan tuntemuksensa vuoksi ollut kiinnostava vaalikommentaattori. McCainin, Palinin ja Obaman taustat, vahvuudet ja heikkoudet on puitu tarkkaan.
Tuntuu varmasti autiolta, kun hän huomenna lähtee.

Tänään olen ollut Barack Obaman vaalivoitosta niin haltioissani, että olen taas liikkunut töissä ja julkisissa kulkuvälineissä itsekseni virnuillen. Kukaan ei tullut nuhtelemaan, vaikka iloisuus Suomessa marraskuussa julkisella paikalla selvin päin on ankarasti kielletty.

lähde: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/McCain+tunnusti+tappionsa+%E2%80%93+Bush+onnitteli+Obamaa/1135240812674