Hittimittari

Viime viikonlopusta ei tullutkaan vielä kerrottua. Normaalistihan pakkaamme auton kuuden maissa perjantaina ja lähdemme ajamaan Villalle. Nyt perjantai-ilta meni kotona lepäillessä. Hauskat kotivideot, yksi suosikkiohjelmistamme, viihdytti taas. Se on tällä hetkellä ehkä ainoa tv-ohjelma, joka saa joskus nauramaan aivan hervottomasti (Pikku-Britannia, Presidentin kanslia ja Uutisvuoto naurattavat toisella tavalla). Puoliskoni, joka ei ilmeisesti ole yhtä vahingoniloinen luonne kuin mä, ei naura ihmisten toilailuille ja vahingoille ihan yhtä varauksettomasti.
Lauantaina aamupäivällä puolisko menetti kuntosalineitsyytensä, kun kävi ensimmäistä kertaa tuossa lähellä sijaitsevalla salilla. (Hän on kyllä käynyt salilla joskus 90-luvulla, mutta mielestäni neitsyys palautuu 10 vuoden tauon aikana). Hyvä juttu, toivottavasti kuntoilu auttaa häntä työssäjaksamisessa ja yleisessä virkeydessä.
Kuntoilun jälken lähdimme kaupungille tapaamaan J&R:a, kiertelimme katsomassa jouluosastoja ja kävimme kahvilla. Ostin illaksi valkoviinipullon sorttia De Bortoli, Gewurztraminer Riesling, Australia, 2007. Tämän merkin opin J&R:lta kesällä; puolimakea, eksoottisen hedelmäinen viini. Kesällä poikain terassilla se tuoksui ja maistui vahvasti aprikoosille. Hyvää talvellakin.
Toinen ystäväpariskunta T&J kutsui sopivasti illaksi käymään, asuvat tässä kävelymatkan päässä. Pyysin J:n sinne mukaan, kun kerran olimme viikolla neuvotelleet yhteisistä lauantain menoista. Kävelimme kirpeässä pakkasessa tovin. T&J:lla oli ihana leivonnaisten tuoksu, parsakaali-fetapiiras odottamassa, kuumaa glögiä - kodikasta ja lämmintä. Puoliskoni liittyi seuraan yhdeksän maissa. Hän oli paennut työpaikan pikkujouluista siinä vaiheessa kun oli soitettu "Kannaksen kaunein lotta"...
Päädyimme lopulta tietenkin yökerhoon, mikä oli melko turhaa, se ei tuonut enää lisäarvoa iltaan, niin kuin ei yleensäkään. Paitsi J:lle, kuten kuulimme seuraavana päivänä...

***

Katsoiko joku muu tällä viikolla Teemalta Hittimittari-ohjelmaa vuodelta 1985? Suurta hupia - oliko se pukeutuminen oikeasti niin rumaa! Mutta vielä suurempi tyrmistys oli ihmisten nuoruus - tai vanhuus - miten sen nyt ottaa. Kuvatekstissä luki vaikkapa Sirpa Virtanen, 27-v, mutta kuvassa oli tantta joka näytti vähintään 45-vuotiaalta. 19-vuotias poika näytti 40-vuotiaalta junttiperheenisältä. Erittäin ryppyinen ja kärsineen näköinen vanhus oli - 61-vuotias! Mitä helvettiä? Mitä tapahtui 25 vuodessa? Pohdimme, että nuo samat ihmiset luultavasti näyttävät tänä päivänä nuoremmilta kuin vuonna 1985, ainakin naiset. (Onko yhtään parempi asia, että nykyään 50-vuotiaat yrittivät näyttää 19-vuotiailta, huomautti työteverini.) Tiedä häntä, mutta takaisin ajassa en itse haluaisi (edes 90-luvulle), tuskin moni muukaan.