Palasimme tänään viiden päivän Barcelonan-visiitiltä. Matka oli ihan mukava, mutta totesin tänään M:lle, että nautin niin paljon tavallisesta arjesta omassa kodissa ja kotimaassa, että täytyy olla melkoinen reissu, jotta se kotiolot voittaa. Emme kumpikaan ole erityisemmin välimerellisen elämänmenon faneja vaan enemmän keskieurooppatyyppiä, joten odotukset matkan suhteen olivat aika neutraalit. Osoittautui, että matkustaminen suoraan tavallisen työviikon päätteeksi oli aika raskasta; niinpä kaksi ensimmäistä päivää kuluikin lähinnä nukkuessa. Mittakaavaerhe karttaa lukiessa aiheutti paikan päällä sen, että kävelymatkat olivat aluksi kaksi kertaa pidempiä kuin luulimme. Tosin virheluulon korjauduttuakin, ja huolimatta hienosta metroverkostosta, kävelimme jalkamme maitohapoille. Sää oli tasaisen pilvinen koko ajan, lämpötila 15 asteen tienoilla. Akaasiat ja jotkin kirsikkapuut kukkivat paikoin, muutoin puut lehdettömiä ja maisema sikäläisen talvinen.
Yllätys oli paikallisten palvelualan ihmisten heikko englanninkielentaito. En tiedä palkkaavatko sitten sesonkikaudeksi enemmän kielitaitoista väkeä. Toisaalta en ole sitä mieltä että kaikkien kaikkialla pitäisi osatakaan englantia. Kasvisruoan löytäminen tuotti myös hiukan vaikeuksia.
Majoituimme erään yhdistyksen residenssissä, joka oli ilmainen ja oikein kelvollinen, upea sijainti Sagrada Familian viereisessä korttelissa. Mutta tämä majoitus tarkoitti sitä jännitysmomenttia, että meillä oli vieraita ihmisiä asuintovereina. Ensimmäiset asuintoverit olivat kaksi superenergistä, ylipuheliasta, hauskaa, ronskia taidemummoa. Heistä lisää myöhemmin.
***
En ole ollut koskaan erityisemmin viehtynyt myöskään eteläeurooppalaiseen suklaasilmäisyyteen, noin periaatteessa. Tämä Spanish eyes-käsite valkeni minulle vasta pari vuotta sitten eräällä toisella matkalla. Eli eräällä työmatkalla olin tiiviisti kymmenisen päivää ryhmässä, johon kuului espanjalainen nuori mies. Yhtäkkiä jonakin päivänä tajusin, että hänellähän on uskomattoman kauniit ruskeat silmät, klassiset espanjalaiset tummat silmät. Ja niitä silmiä komppasi suloisen pehmeä puheääni. Viime perjantaina katsoessani toisella silmällä euroviisukarsintoja näin taas yhtä kauniit espanjalaiset silmät. Mutta ne silmät omistaakin, ei salskea latinomies, vaan näyttelijä-laulaja Vuokko Hovatta (ei kuvassa). Ja taas se pehmeä ja viettelevä puheääni myös. Huh, mikä nainen. Ultra bra -aikoina en tullut kiinnittäneeksi asiaan mitään huomiota. Kai siksi kun en ollut vielä saanut herätystä. Vai käyttääkö hän kenties värillisiä piilolinssejä…?
Vuokko Hovatan äiti Outi ja sisko Iiris ovat samalla alalla kuin minä. He ovat menestyneet hyvin, Outi Hovatta professoritasolle asti. Iiriksen puheita olen kuullut parikin kertaa jossain seminaareissa.
Madonna on muuten levyttänyt hienon kappaleen Spanish eyes (Like a Prayer, 1989), joka on käsittääkseni kannanotto Los Angelesin jengiväkivaltaa vastaan.
Jep.
Nyt vetäydyn levolle, sillä olen herännyt aamulla klo 4.
Tuonnenpana lisää myös KLM:n transvestiitin näköisistä kaksimetrisistä lentoemännistä.
Enpäs vetäydykään.
TV:stä tulee The Tudors ja Jonathan Rhys-Meyrs...
