Ketunkivi

Puolitoista tuntia Akateemisessa kirjakaupassa etsimässä lahjoja. Onneksi ei ollut ihan kamala tungos vielä. Lahjat tuttavaperheen neljälle 3-10 vuotiaalle tuottavat aina eniten päänvaivaa; en ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä pienten lasten kanssa joten minulla on suuria vaikeuksia arvioida mitä voi ostaa minkäkin ikäiselle. Myyjiltä saa toki apua, huomasin. Yhdelle ostin Heinähattu ja Vilttitossu -kirjan, toiselle lasten kasviskeittokirjan. Vanhimmalle lapsukaiselle, joka on kummipoikani (olen epävirallinen kummi sillä en kuulu kirkkoon) en vielä keksinyt mitään. Huominen on vielä aikaa, sitten torstaina lennänkin jo Pohjoiseen, missä on onneksi hiukan jouluisempi keli kuin täällä. Äidille sain hänen toivomansa sanakirjan, kumppanilleni keksin erään populaaritiedekirjan. Veljen vaimo tarvitsee kaulimen (toivottavasti alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa!), sen haen huomenna. Isälle on ostettu Donnerin Siperia-kirja.
Ai niin, toissa jouluna luulin löytäneni Stokkalta jotain ainutlaatuista yo. lapsille, nimittäin hattarakoneen. Olin varma että siellä Pohjoisessa ei ole vielä kuultukaan sellaisesta. Mutta kävi ilmi että kummipoika oli jo saanut sellaisen hiukan aikaisemmin syntymäpäivälahjaksi, se oli ostettu Citymarketista! Niin heillä sitten oli kaksi hattarkonetta. Pääsipä kummisetäkin maistamaan itse tehtyä hattaraa...
Tuossa kirjakaupassa vaeltamisessa on tietysti myös se huono puoli että vastaan tulee kymmenittäin kirjoja joita itse haluaisi lahjaksi. Olen kyllä yrittänyt tehdä tiettäväksi kumppanille tässä vuoden mittaan mitkä teokset minua eniten miellyttäisivät, jos saisin joltakulta lahjaksi...
Tämä on toinen joulu peräkkäin kun olemme kolmestaan isän ja äidin kanssa. Kumppani ja koira seuraavat perässä vasta pyhien jälkeen, veli on töissä, ja veljen vaimo oman perheensä parissa Belgiassa.
Sukulaisvieraita kyllä varmasti taas käy, ja se on parasta koko joulunvietossa. Näen rakkaita setiä, tätejä ja serkkuja niin harvoin kun he useimmat asuvat kaukana.
Ja isoäitiä joka vielä 82-vuotiaana asuu yksin omassa talossaan.
Joulun tunnelman kohokohtia on aina myös kynttilöiden sytytys hautausmaalla aattona. Siellä tapaa tuttuja kylän ihmisiä ja tunnelma on rauhallinen ja kaunis (vaikka siis en kirkkoon kuulukaan). Aina uudestaan kyselen äidiltäni hautojen ohi kävellessämme kukas tähän olikaan haudattu, tai kenenkäs sukua tämä ihminen olikaan, ja aina äiti muistaa tarkoin kuka, missä on asunut ja milloin kuollut. Ja usein pienieä tarinoita, jotka liittyvät noihin ehkä jo kauan sitten kuolleisiin ihmisiin.
Päivän puutarhakuvassa on jouluruusun kukintaa torpalla viime keväänä. Viimeaikaisten leutojen säiden johdosta on sillä hilkulla että se nyt kukkisi nimensä mukaisesti jouluna, nuput puskevat jo maasta. Saa nähdä.

Eilen oli työpaikkani lähellä sijaitsevassa Amican ravintolassa joululounas tarjolla. Meiltä töistä on lähdössä pois nyt vuodenvaihteessa pari ulkomaalaista opiskelijaa, joten työtoverini ehdotti, että mentäisiin yhdessä lounaalle nyt kun kaikki ovat vielä paikalla. No sitten mentiin.
Ja istuttiin hiljaa lautasiin tuijotellen... Mä yritin puoliväkisin pitää keskustelua yllä, samoin lounasta ehdottanut Terhi yritti hiukan. Mutta kun joukkoon kuuluu pari hiljaista syntymässä säikähtänyttä ja pari joita ei pikkujutustelu voisi vähempää kiinnostaa, niin tahmeaa on. Tunsin välillä oloni idiootiksi kun yritin keskustelun ylläpitämiseksi kysellä ulkkareilta mitä pitävät ruoasta jne. Tunsin saavani jopa muutaman vihaisen katseen kulmien alta, mitä tuo nyt tuossa hölöttää! No, olin lopulta ylpeä siitä että olin ollut jotenkin tilanteen herra enkä antautunut lautasen tuijottelijaksi.

Olipa kiva huomata jo aamulla monen monta kommenttia tuoreessa blogissani, kiitos teille siitä!
Löysin tänään surffatessani jotain hauskaa, joka vetoaa erityisesti minuun, puutarhaihminen kun olen. Aboa, eikös sinun kumppanisi olekin myös puutarhaharrastaja, onko hän tietoinen näistä HOMOPUUTARHURIN KYMMENESTÄ KÄSKYSTÄ:

The Gay Gardener’s Ten Commandments
(http://thegaygardener.com/tips.html)

Thou shalt always wear gloves while gardening-no prize winning rose is ever worth ruining your manicure.

Thou shalt always wear sunscreen unless you want to look like a 60 year old gardener when you’re only 40!

Thou shalt always wear knee-pads (the “Monica” rule)

Thou shalt only use terra-cotta pots when gardening-plastic is for cheek & chin implants!

Thou shalt NOT use toilets, old porcelain fixtures or rubber tires as gardening containers, regardless if everyone else in the trailer park is!

Thou shalt NOT water simply because its “watering day”-Feel the soil! Check the drainage! (Can also apply to dating)

Thou shalt NOT call yourself a gardener if all you have planted are illegal substances you hope to “smoke” later.

Thou shalt always remember the 3 “F”’s to be performed at least once a month: 1) Feed 2) Fertilize and, oh, I did say three…well, you figure it out!

Thou shalt learn the difference between drinking in the garden and drinking while gardening! (Never a good idea)

Thou shalt NOT Judge too harshly other gardens & gardeners - that’s what I ’m here for!

Että näin. Lopuksi kaikille kaamoksen runtelemille virkistykseksi valokuva ihanista suppilovahveroista, joita poimimme todellakin JOULUKUUN 3. PÄIVÄNÄ. Nyt viikonloppuna täytyy vielä käydä katsomassa jos noita olisi noussut lisää.

Olin jo menossa vuoteeseen kun hampaita pestessä päätinkin palata koneelle ja avata (vihdoin) tämän blogin. En halunnut että pääsee unohtumaan kumppanini M:n eilen puhelimessa ehdottama hyvä syy blogin aloittamiseen juuri NYT:
Juttu meni näin, että kävin varaamassa eilen maanantaina 11.12. ajan taloni pyykkituvasta. Viime kuukausina pyykkituvan ilta-ajat ovat olleet lähes aina varattuja pitkälti eteenpäin. Vaan ei eilen! Oli vain yksi varaus tälle viikolle, ja sain itsellenikin pyykkivuoron heti samalle illalle. Kummastelin tätä äkkinäistä pyykkärikatoa M:lle puhelimessa, jolloin hän totesi minun ihmettelevän kummallisia asioita. Sanoin että tottakai ihmettelen kummallisia asioita, eihän tavallisissa ole mitään ihmettelemistä.
- No tarkoitin että ihmettelet sillä tavalla kummallisia asioita, että eihän tuollakaan ole nyt mitään merkitystä.
- Onhan sillä merkitystä, sain itselleni pyykkiajan heti samalle illalle.
- Voit nyt avata sen blogin ja ihmetellä siellä tuota asiaa!
Juu-u, onko tällä viikolla siis tässä taloyhtiössä nuhruisia ja tahraisia asujia, kun kukaan ei enää pese pyykkiä (paitsi minä)? Vai ovatko kaikki niin joulukiireissä että eivät vain ehdi? Onko kaamosmasennus korjannut satoa niin että ihmiset ovat lakanneet huolehtimasta henk.koht. siisteydestään?
Ei vaiskaan. Mutta jos ensi viikollakin on yhtä vähän varauksia niin sitten se on jo X-files juttu...