Nostalginen ilta yksin

Puoliskoni seilaa pari päivää työpaikan laivaseminaarissa, joten olen nyt kaksi iltaa työmatkaleskimiehenä.
Ah, saan tehdä ihan mitä huvittaa, eli: olla kotona hämyisässä valaistuksessa, olla avaamatta tv:tä koko iltana, köllötellä Rasmuksen kanssa, kuunnella musiikkia. (Ja näköjään kirjoittaa blogia)
Ei sillä etten viihtyisi rakkaan puoliskoni seurassa; pari kuukautta jatkunut yhteisasumisemme on sujunut oikein hyvin, kiitos kysymästä. Mutta ehdin asua niin monta vuotta yksin ja nauttia siitä, että yksinäinen ilta tuntuu vaihteeksi hyvältä.
Kuuntelen jo Barbra Streisandin hienoa Christmas memories -joululevyä (kyllä, luit aivan oikein), kuten olen kuunnellut useina vuosina joulun alla. En välitä juuri muista joululauluista, en varsinkaan uskonnollisista enkä lapsellisista. Streisandin kappaleet ovat aikuisten joululauluja, joissa on aika vähän jeesusta, ei lainkaan tiptappia, mutta sitäkin enemmän tunnelmaa ja ihmissuhteita, eli asioita joita arvostan. Streisandin ääni ja tulkinta ovat omaa luokkaansa. (Oletteko muuten kuulleet hänen versionsa kappaleesta New York state of mind?)
Jouluun - vaikka sitä en enää kovin paljon juhlana arvosta - liittyy niin paljon lämpimiä lapsuusmuistoja. Hyvin paljon.

Singing carols
Stringing popcorn
Making footprints in the snow
Mem'ries
Christmas mem'ries
They're the sweetest ones I know
Cookies baking
In the kitchen
Cards and ribbons
Everywhere
Frosty Christmas mem'ries
Float like snowflakes in the air
...

(Streisand: Christmas mem'ries)