Ketunkivi

Alla mainitsemani työmatka suuntautui Würzburgiin, keskisaksalaiseen pikkukaupunkiin, jossa on suuri ja vanha yliopisto. Toisessa maailmansodassa liittoutuneet pommittivat Würzburgia kolmanneksi pahiten Saksan kaupungeista, Hampurin ja Dresdenin jälkeen. Miksi, en tiedä. 90% rakennuksista tuhoutui, mm. nykyään Unescon maailmaperintökohteisiin kuuluva barokkilinna vaurioitui pahoin, samoin 1100-luvulla perustetun viinikellarin viinikokoelma. Kuulemma vuosikerta 1540 oli aivan erityinen.
Yhtenä päivänä konferenssin osallistujille oli illallinen keskiaikaisessa Marienbergin linnassa, jonne kapuaminen pimenevässä illassa oli hieno elämys. Myöhemmällä kuu nousi Main-joen ylle, ja saimme katsoa kuutamomaisemaa linnan parvekkeelta.
Würzburgilla oli keskiajalla kyseeenalainen kunnia olla yksi noitavainojen keskuksista Euroopassa, kertoo wikipedia. Melkein voi nähdä rovioiden palavan kuutamossa...hui.

Joku Würzburgissa ei muuten ehkä pidä Starbucksista, sillä sieltä löytyi tuollainen kahvila :D
Mä join reissulla yhden Starbucks-kahvin, Madonna-illan jälkeen aamulla kuudelta, kun kömmin retkeilymajasta Frankfurtin rautatieasemalle. Puoli litraa vaniljalattea teki hyvää siinä vaiheessa.

Uskomattomien sattumien johdosta pääsin työmatkan yhteydessä käymään Madonnan keikalla Frankfurtissa. Olimme aivan edessä suoja-aitaa vasten, niin lähellä lavaa kuin ylipäätään mahdollista. Oli epätodellinen tunne seisoa siinä ennen konsertin alkua - joskus on kateellisena katsonut maailmantähtien konserttitaltioinneista, miten jotkut onnelliset seisovat aivan lavan edessä, varmaan ovat jonottanet viikon...
No nyt selvisi miten sinne lavan eteen pääsee: maksamalla tarpeeksi paljon lipusta. Tässä tapauksessa se oli varsin paljon, mutta kuitenkin aika vähän siitä kokemuksesta.
No toki on syytä todeta, että nuorena bilehileenä, silloin kun ei ollut rahaa lähteä, olisi kokemus ollut paljon huikeampi. Voi, jos olisin päässyt näkemään The Girlie Shown vuonna -93... Sen Justify my love -numerosta menee vieläkin iho kananlihalle...

Tässä taannoin tuli pitkästä aikaa tv:stä In bed with Madonna -puolidokkari. Se oli minun coming out -elokuvani silloin aikoinaan. Olen nähnyt sen videolta varmaan sata kertaa. Elokuvassa oli kaikkea sitä mitä pienessä syrjäkylässä ei ollut ja enemmän.
Kaipasin toisenlaisia ihmisiä, toisenlaista huumoria, vapautta jäykän maalaiselämän kahleista - niin kuin ovat tehneet lukemattomat nuoret homot maailman sivu. Nyt voin sanoa, että olen saanut elämääni kaikki ne hyvät asiat, joista heinäladossa makaillen haaveilin. Kylkiäisinä tulleet muutamat huonot asiat ovat olleet vain häipyviä sivujuonteita.

No, nuoruudenidoli Madonna ei pettänyt juuri keski-ikään tullutta faniaan. Pidin uusistakin kappaleista. Ne toimivat lavalla jopa paremmin kuin vanhat, sillä vanhoista on jo vuosien varrella nähnyt esitykset, joita ei voi ylittää. Se hyppynaruosuus oli aivan loistava ja kaikki muukin humoristinen - oikein hyvä.
Lähellämme lavan edessä oli homoporukka, jota mukana ollut työtoverini osuvasti nimitti "punaposkisiksi, terveiksi ja vitaalisiksi ruotsalaishomoiksi". He näyttivät kyynelehtivän, kun Madonna lauloi suoraan heidän edessään, pulleiden mustalaispappojen viulusäestyksellä, "You must love me"... :D